V�syneen Lanssarin P�iv�kirja

Talvi ''yll�tti'' autoilijat...

Fri, 04 Dec 2009 15:07:01 +0200

...about kolme minuuttia sen jälkeen kun lämpötila osui nollaan. Taas kerran... *syvä huokaus*

A(H1N1)-pandemian isketty�...

Tue, 03 Nov 2009 12:48:00 +0200

...mikään asia ei ole enää pyhä. Jos Puolen Hehtaarin Metsässä voi käydä näin ikävästi, niin miten käy ihmiskunnan??? ;-)

Pit�isik� minun laittaa nuo muut toimistohommat sivuun hetkeksi...

Mon, 02 Nov 2009 13:06:04 +0200

...ja päivittää tuo meidän ISO-laatujärjestelmä uuteen uskoon? Lähinnä noiden organisaatiokaavioiden osalta... ;-) Toivottavasti ihmiset eivät koe tämän mallin kovin oikeaksi, mutta hyvät naurut tästä kyllä sai. :-)

''The lion and the calf will lay down together, but the calf won't get much sleep'' - Woody Allen

Sun, 01 Nov 2009 22:49:06 +0200

Jaahas, tämän vuoden Halloween-juhlat ovat nyt ohi. Meno oli taas kerran kovaa, ja ennen kaikkea kuumaa. Varsinkin meikäläisellä joka tosiaankin meni PartyJellonana (eli leijonana), eikä puku siis ollut ihan kevyemmästä tai viileämmästä päästä. On pakko todeta että jos oikeilla leijonilla on vähänkin samanlaista, niin ymmärrän paremmin kuin hyvin miksi ne päivisin lähinnä makaavat varjossa. Sinnikkäästi minä kyllä sitä pidin, mutta ajoittain oli pakko riisua tuo pää ja juoda ihan lasista. Virittämäni metrin pituinen letku (toinen pää leijonapään sisäpuolella ja toisen sai ulos ranteen kohdalla) osoittautui toimivaksi mutta juominen oli turhan raskasta.

Huomasi myös että leijonilla on selvästi hirveän tärkeä rooli suomalaisten sydämissä. Olin kovin suosittu, ja tämä ilmeni muutamalla eri tavalla. Ensinnäkin melkoisen moni halusi että heitä kuvataan leijonan kainalossa. Toiseksi, jos minulla olisi euro joka kerrasta kun joku a) veti leijonaa hännästä tai b) puristi leijonaa takapuolesta niin olisin varmasti saanut maksettua melko suuren osan tuosta puvusta. ;-) No, mutta onhan se niin että leijona on Kuningas (jos ei muuten niin viidakon Kuningas). Ja kuten Mel Brooks asian niin hyvin ilmaisi eräässä elokuvassa: "It�s good to be king"... ;-)

Åkkej åkkej, ette kuitenkaan jaksa lukea noista naamiaisista vaan haluatte vain tietää miten arvonnassa kävi (osa teistä on jo varmasti hypännyt suoraan kyseiseen kohtaan) joten kerrotaan nyt sitten... ;-)

Edellisessä arvonnassa tehtävät hoiti Kuolema ja naispuoleinen Piru, eli Pirutar (tässä olisi tuhannen taalan paikka todeta jotain, mutta taidanpa jättää väliin). Ja kun pimeät voimat ovat pelissä mukana kannattaa olla aika varovainen. Olitte selvästi ihan samoilla linjoilla koska arvonnan tuloksesta ei edes yritetty valittaa. ;-)

No, en usko että tässäkään arvonnassa hirveästi kannattaa valittaa koska tässä oli mukana niin eläimellisiä kuin maagisia Voimia. Eli arvonnan suoritti noita, taikuri ja yksi nälkäinen leijona. Arvonnan tulos? No, se meni seuraavanlaisesti...

Ensimmäinen arpa...EEVIS

Toinen arpa...JESSICA

Ja vielä kolmas...RISE

Onnea voittajille!!! :-) Eli Eevis, Jessica ja Rise, laittakaa minulle sähköpostitse yhteystietonne ja paitakokonne niin laitan nuo paidat tilaukseen ja postiin. :-)

Kiitoksia kaikille osallistujille! :-)

Welcome to the jungle

Sat, 31 Oct 2009 18:04:07 +0200

Blogirintamalla on ollut hieman hiljainen viikko. Paljon duunia, hirveästi paperihommia ja sitten tuo sikainfluenssarokote. Sain sen tiistaina ja sen jälkeen vasen olkavarsi oli niin kipeä pari vuorokautta etten pystynyt nukkumaan sillä kyljellä. Keskiviikkona nousi pieni lämpö (tämä oli tietenkin täysin odotettavissa) joka vei parhaimman terän, ja pakko myöntää että keskiviikon päivävuoro Siuntiossa meni kyllä aika pitkälti sohvalla. Tämä vaikka minulla oli alunperin valtavan jalo suunnitelma siitä miten h*lvetisti paperihommia saisin silloin pois alta... No, onneksi sain asian hieman korjattua perjantaina Nummi-Pusulassa joten ei tarvinnut aloittaa vapaat tänä aamuna valtavan stressaantuneena tekemättömistä töistä (vaikka niitä tietenkin on)...

Anyways, tänään olisi sitten tiedossa Halloween-juhlat mallia kohtuullisen isot. Oltiin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja minä onnistuin silloin (oli muuten melkoinen yllätys) Kuolemana pääsemään toiselle sijalle miesten sarjassa. Tänä vuonna on hieman iloisempi teema. Tai ainakin olen siinä uskossa vielä tässä vaiheessa kun en ole hikoilemassa itseäni hengiltä noissa bileissä. Saa nähdä tänä vuonna miten Leijona pärjää kilpailussa. :-) Sen verran on edellisvuotta mukana että leijona ottaa tuo irtihakatun käden mukaan. Pitäähän olla jotain lihapitoista välipalaa jos nälkä iskee... ;-)

Ai niin muuten, jos haluat ottaa osaa VLP-paidan arvontaan (katso kuva) niin aikaa on jäljellä vajaat kuusi tuntia ja risat. Huomenna (johonkin aikaan) Viidakon Kuningas suorittaa sitten tuon arvonnan... :-)

Happy Halloween teille kaikille! :-) Ja tiedoksi omalla toimialueellani vuorossa oleville sairaankuljettajille että "705B (tai kenties 752C), kyseessä leijona"-tehtävä on todennäköisesti sitten minä joten olkaa helliä. Leijonillakin on oikeuksia. Itse asiassa todennäköisesti parempia kuin sairaankuljetusesimiehillä... ;-)

�idin possuja olemme kaikki...

Sat, 24 Oct 2009 14:55:04 +0300

Aina välillä käy niin että terveydenhuollossa nousee pinnalle asioita jotka aiheuttavat kuumaa keskustelua. Eikä siinä mitään, hyvä että keskustellaan. Niin kauan kun keskustelu pysyy hyvien käytöstapojen asettamien rajojen sisäpuolella niin kaikki on ihan OK. Ikävä kyllä on olemassa esimerkkejä meidänkin oi niin sivistyneessä yhteiskunnassa siitä että joskus mennään vähän (tai jopa paljon) noiden rajojen ulkopuolelle jolloin keskustelu ei myöskään yleensä johda mihinkään...

Tälläkin hetkellä on yksi tällainen keskustelu menossa, joka on onneksi toistaiseksi pysynyt ihan suhteellisen asiallisella tasolla. Puhe on tietenkin sikainfluenssarokotteesta, ja lähinnä siitä pitääkö kaikki terveydenhuoltoalalla työtä tekevät ottaa se. Silläkin riskillä että joku vetää herneen nenään ajattelin kuitenkin hieman miettiä tätä "ääneen".

Minä olen rokotusohjelmien (puhun nyt siis näistä joista on kokemuksia pelkästään Suomesta monen kymmenen miljoonan rokotuskerran edestä) puolestapuhuja, ja olen vakaasti sitä mieltä ettei niiden hyötyä oikein voi kyseenalaistaa. Kiitos Suomen rokotusohjelman olemme pystyneet hävittämään kokonaan sellaisia sairauksia kuten esim. tuberkuloosi, kurkkumätä, jäykkäkouristus, tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko. Onhan rokotteista myös tietenkin haittavaikutuksia, mutta ottaen huomioon että maailmassa on annettu monta miljardia rokoteannosta hyvällä menestyksellä voidaan varmasti todeta että vakavat haittavaikutukset ovat hyvin harvinaiset. Lieviä haittavaikutuksiahan (paikallinen ihoreaktio, turvotus, arkuus, kuume) tulee tietenkin useammin mutta eihän perussärkylääkkeetkään ole vailla haittavaikutuksia...

Kausi-influenssarokotuksia ollaan annettu Suomessa noin 10 vuotta, ja vaikka ne eivät tietenkään voi olla yhtä täsmällisesti "suunnattuja" kuin vuosikymmeniä annetut muut rokotteet on niiden teho Suomessa ymmärtääkseni ollut 90% tasoa. Haittavaikutukset ovat olleet samaa tasoa kuin muissain Suomessa annettavissa rokotteissa. Näin ollen kuulostaa järkevältä (niin kansantaloudellisesti kuin inhimillisestikin ajateltuna) rokottaa riskiryhmiin kuuluvat kansalaiset kausi-influenssaa vastaan, varsinkin kun muistaa että myös tässä maassa kuolee merkittävä määrä kansalaisia kausi-influenssan jälkitauteihin (mm. keuhkokuume).

No nyt tuli sitten tämä sikainfluenssa A(H1N1), ja koko helvetti on irti. Tämä influenssahan eroaa perusinfluenssasta ainakin siten että ihminen voi menehtyä myös suoraan itse virusinfektioon eikä vain jälkitauteihin. Tämä tietenkin heikentää nykyaikaisen lääketieteen kykyä hoitaa näitä potilaita koska antibiootit eivät ole siinä tilanteessa niin tehokas ase...

Minä en pelkää lintuinfluenssaa erityisen paljon, vaan uskon hyvään hygieniaan ja maalaisjärjen käyttöön. Merkittävä tekijä rauhallisuudestani koostuu tietenkin myös siitä että luulen omaavani suhteellisen hyvän vastustuskyvyn ja että olen kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jossain vaiheessa suhtauduinkin aika suurella varauksella tuohon sikainfluenssarokotuksen ottamiseen. Nyt olen siinä tilanteessa jossa pitää tehdä päätös ja olen miettinyt tätä enemmän samalla etsien aktiivisesti tietoa asiasta. Ja olen jopa tehnyt päätöksen.

Vaikka minulla saattaisi olla asiat kohtuullisen hyvin tässä asiassa, minun pitää kuitenkin ottaa huomioon että kohtaan ja hoidan työvuorossa ollessani paljon potilaita joilla ei ole asiat yhtä hyvin. Osalle sikainfluenssan saaminen voisi olla kohtalokasta, ja osalla on merkittävästi alentunut vastustuskyky. Toinen asia on myös se että tämä sikainfluenssarokote ei merkittävästi eroa kausi-influenssarokotteesta josta on pelkästään Suomessa erittäin paljon kokemuksia. Ja loppujen lopuksi minun piti todeta että minähän uskon rokotteisiin. OK, myönnän kyllä että rokotteet jotka on luotu hyvin nopeasti ja testattu ainoastaan pienellä koeryhmällä eivät nyt välttämättä ole "my favorite kind of vaccines"...

Viime viikkoina myös rokotuksen vastustajat ovat olleet vahvasti esillä mediassa, ja sehän on ihan hyvä asia. Näin syntyy keskustelua, ja onhan oppositio tärkeä osa toimivasta demokratiasta. Vastaväitteet ovat mielestäni kyllä ainakin osittain olleet hieman liioiteltuja. Luin muutamasta "antirokotesivustolta" mm. siitä miten Ruotsissa hoitajia on sairastunut rokottamisen jälkeen mutta jutussa mainitut oireet kyllä äkkiseltään kuulostivat aika paljonkin aivan normaaleilta rokotesivuvaikutuksilta. On mielestäni myös ehkä hieman turha vedota vuoden 1976 tapahtumaan Yhdysvalloissa, jos ei muuten niin sen takia että lääke- ja rokotustiede on kehittynyt valtavasti vajaassa 25 vuodessa. Ja kuten totesin itsekin aiemmin, niin eihän se ole hyvä asia että joutuu käyttämään näin nopeasti kehitettyä rokotetta. Haluaisin kuitenkin muistuttaa yhdestä asiasta ja kysyä toista: a) sikainfluenssarokote kuitenkin perustuu tuttuun rokotteeseen ja b) onko meillä oikeasti hirveästi vaihtoehtoja?

Pitääkö hoitajia, lääkäreitä ja muuta sairaalahenkilökuntaa pakottaa ottamaan tuo rokote? Ei minun mielestäni, koska se rikkoo ihmisten itsemääräämisoikeuden. Jokainen tehköön oman henkilökohtaisen päätöksen asiassa. Mutta olen kyllä sitä mieltä että mikäli potilas kysyy asiasta pitäisi häntä hoitava lääkäri/hoitaja kertoa hänelle, koska esim. kesken syöpähoitojen olevalla on mielestäni oikeus tietää onko hänen kanssa tekemisessä oleva hoitohenkilökunta ottanut rokotteen tai ei. Tämäkin koskee itsemääräämisoikeutta, mutta tässä tilanteessa potilaan. Henkilökohtaisesti luulen että olisi hyvä jos kaikki ottaisivat sen...

Tietoni perustuvat aika pitkälti "viralliseen tietoon", mutta olen kyllä vakaasti sitä mieltä että yhteiskuntamme (avoimuus)periaatteet, sananvapaus ja vapaa lehdistö kyllä pitää aika tehokkaasti huolen siitä ettei mm. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella ja/tai Sosiaali- ja Terveysministeriöllä ole hirveästi syytä puhua ns. paskaa...

Lopuksi totean vaan (jos se nyt on vielä jollekin epäselvää) että itse aion ottaa tämän rokotteen.

PS. Koska tämä saattaa hieman kuumentaa tunteita totean että jos kommenttisi näyttää siltä ennen "Lähetä"-napin painamista ettet voisi lähettää sen omalla nimelläsi, kannattaa varmasti siistiä sitä tekstiä hieman...

Oravien elvytystaito...

Wed, 21 Oct 2009 02:55:08 +0300

Margaret laittoi yhden postauksen kommenttikenttään linkin tähän kuvaan, ja repesin samantien täysin. :-) Varsinkin ns. vanhat vihtiläiset lanssarit pitävät eräästä hieman erikoisesta syystä oravia varsin suuressa arvossa, ja oli todellinen ilonpäivä kun näin näinkin vakuuttavaa todistusaineistoa siitä että oravien elvytystaito tuntuu olevan kohdallaan...keep up the good work dudes! ;-)

Puumaja

Mon, 19 Oct 2009 00:45:07 +0300

Oletan että melkein kaikki lukijani jo tietävät (ja jollain tavalla ehkä jopa hyväksyvät) tämän asian, mutta kerrottakoot tämän nyt kerran vielä. Eli olen siis syntynyt ja viettänyt lapsuuteni Suomen Turussa. Enkä häpeä sitä yhtään, voin rehellisesti sanoa että minulla on itse asiassa ainoastaan hirveän hyviä muistoja Turusta. :-)

Yksi parhaimmista muistoista on kotini vieressä oleva suuri metsä (josta voitte siis päätellä etten asunut Turun keskustassa vaan hieman sen ulkopuolella) jossa tuli vietettyä todella paljon aikaa. Olen myös aikuisena käynyt siellä ja suorastaan liikuttuneena todennut että se ei ole juurikaan muuttunut näiden reilun 20 vuoden aikana, ja että osaan edelleenkin liikkua siellä vaikka silmät kiinni. Mitä me sitten tehtiin siellä metsässä? No kaikenlaista... Paras kaverini Robert ja minä löydettiin mm. yhdestä kellarirauniosta ns. miestenlehtiä ja ihmeteltiin suuresti niiden kuvista että mitä helvettiäköhän näissä oikein tapahtuu ja onkohan tämä nyt ihan normaalia... ;-)

No, se asia joka on jäänyt parhaiten mieleen oli ne lukuisat erilaiset majat jotka Robertin kanssa rakennettiin eri puolelle em. metsää. Yksi oli ylitse muiden, talomme lähellä olevan puuhun tehty kerrosmaja. Olimme molemmat partiossa ja erään leirin aikana olimme opetelleet miten tehdään varsin kestäviä rakennelmia käyttämällä ainoastaan narua (eli ilman nauloja). Ja koska melko lähellä kotiamme (asuimme samassa kerrostalossa) oli kerrostalon rakennustyömaa josta saimme ihan luvalla ottaa käytettyjä lautoja päätettiin rakentaa erääseen nelihaaraiseen korkeaan puuhun puumajan joka koostuisi tasosta ja suojakaiteista. Naru tosin oli ongelma, mutta ratkaisu löytyi läheisestä Turun CityMarketista (joka näytti ihan erilaiselta kuin nykyiset). Siellä oli kassojen ja ulko-ovien välissä pitkiä pöytiä jossa asiakkaat saivat paketoida ilmaiseksi ostoksia ruskeaan paperiin ja naruun. Tätä narua sitten käytiin varastamassa (niin kuin nyt "ilmaista" narua voi varastaa), ja itse asiassa aika hävyttömiä määriä. Tultiin paikalle polkupyörillä, käveltiin muina "miehinä" pakkauspöytien luokse ja ruvettiin pyörittämään narua käsiemme ympäri. Katsottiin koko ajan ympärillemme ettei vaan henkilökunta huomaisi meitä (vaikka meille todennäköisesti naurettiin makeasti) ja siinä vaiheessa kun pokka loppui kesken katkaistiin naru ja juostiin täysillä pyöriemme luokse. Eli jos sinä arvoisa lukija olit Turun CityMarketin myymäläpäällikkö 80-luvun alussa niin anteeksi valtavasti, olen oikeasti todella pahoillani. Lähettäisitkö laskun että saan nukkua loppuelämäni yöt rauhassa... ;-)

Sitten tehtiin ensimmäinen taso, eli runko ja lautalattia sen päälle. Kun se oli valmis istuttiin siinä tyytyväisinä kunnes Robert taisi sanoa että pitäisikö meidän tehdä toinen taso tuonne yläpuolelle... Ja niin tehtiin, runko ja lautalattia. Jonka jälkeen istuimme siinä todella tyytyväisinä itseemme siitä että olimme tehneet kerrosmajan. Tiedätte varmasti jo mitä sitten tapahtui...jompikumpi meistä totesi että tehdäänkö seuraava... En nyt muista tarkasti kuinka monta kerrosta siinä loppujen lopuksi oli mutta niitä taisi olla neljä tai viisi. Oli olimme oikeasti todella korkealla. Muistan että hain äitini katsomaan sitä, ja vaikka hän oli ylpeä siitä sai hän myös samalla aikamoisen paskahalvauksen ja kielsi minua jyrkästi kiipeämästä siihen. Olin kovin pettynyt, enkä ymmärtänyt yhtään miksi moinen hupi piti nyt ihan kieltää. Nyt ymmärrän koska olen 35-vuotias ja minulla on omia lapsia...

Anyway, jokunen päivä sitten vaimoni ehdotti että pitäisikö rakentaa tänne torpalle puumajan. Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen, kaupasta hain ainoastaan pari kevytpressua ja parisataa metriä narua, muut löytyi torpalta omasta takaa. Tein samalla tavalla kuin silloin reilut 25 vuotta sitten eli tein kaiken lyömättä naulaakaan eläviin puihin kiinni, eli siis todella luontoystävällinen mökki. Perjantaina tein lasten kanssa tason, suojakaiteet ja tikkaat, tänään tehtiin sitten katon (jossa on muuten ihan vatupassilla katsottu kaltevuus että vesi pääsee valumaan), seinät x 3, oven ja paikka myrskylyhdylle. :-) Pakko myöntää että siitä tuli todella siisti, ja olen ihan hajalla siitä että huomenna pitää lähteä kotiinpäin (minulla on vielä perjantaiaamuun asti lomaa mutta Pialla alkaa yövuorot jo maanantaina). Kun tämä tarkoittaa käytännössä sitä että joudun huomenna poistamaan katon ja kääntämään lattiatason pystyyn jottei talvena taivaalta putoava lumikuorma tekisi kamalasti tuhoa. Eli en pääse kehittämään tuota puumajaa pidemmälle. Mutta luulen että ensi syksynä tuo voi jo näyttää aika hienolta kun on koko ensi kesän saanut miettiä ja kehittää (?) tuota viinin voimalla... Ystäväni Ekku ehdotti jo kattoterassia ja mitä enemmän sitä mietin sitä paremmalta tuo ajatus kuulostaa... ;-)

The name is Potter, Harry Potter...

Sat, 17 Oct 2009 20:55:09 +0300

Vaikka en nykyään ehdi (rehellisyyden nimissä ehtimisen lisäksi on myös kyse jaksamisesta) juuri lukea kirjoja olen kyllä vieläkin suuri kirjojen ystävä. Tästä huolimatta on olemassa suuri nykypäivän kirjailmiö jonka olen jostain syystä vältellyt jo monta vuotta, ja kyse on Harry Potteista. En oikeasti edes tiedä miksi en ole ottanut tuon kirjasarjan työn alle, varsinkin kun kyseinen genre kiinnostaa minua kovasti. Taru Sormusten Herrasta-triologia on tietenkin kyseisen genren huippua, mutta muistan selvästi että mm. Bastianin seikkailuista Fantasiassa kertova Michael Enden kirjoittama "Tarina vailla loppua"-kirja (Die unendliche Geschichte) teki minuun nuorena suuren vaikutuksen ja luinkin sen monta kertaa (elokuvankin näin, mutta en muista oliko se hyvä ja kuinka pahasti se raiskasi kirjan).

Ehkä olen ollut jotenkin siinä uskossa että olen liian vanha lukemaan Harry Potteria (ja pidetäänhän J.K. Rowlingia nimenomaan lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittajana), vaikka rehellisyyden nimissä tiesin ettei tuo ainakaan minun kohdalla voi pitää paikkaansa. Tullessamme tänne torpalle otin luettavaksi mukaan ainoastaan Jules Vernen "Sukelluslaivalla maapallon ympäri" ja luin sen hetkessä, jonka jälkeen olin sitten vailla lukemista. Onneksi Veeti oli aloittanut uudestaan tuon Harry Potter-sarjan lukemisen, ja sai ensimmäisen kirjan "Harry Potter ja viisasten kivi" nopeasti päätökseen. Tänään otin sitten tuon kirjan käteen ja päätin että luen sitä hieman. Luin hieman ja sitten vähän lisää. Nyt olen lukenut siitä ehkä neljäsosan, ja pakko myöntää että se on hyvä. Itse asiassa sen verran mainio etten taida lopettaa ennen kun tuo sarja on luettu läpi. Elokuvia en ole nähnyt joten lähden mukavasti tyhjältä pöydältä. Olen jonkun verran pelannut Veetin kanssa samannimistä peliä PlayStation 2:lla, mutta eipä siinä pelissä ihan valtavasti mitään juonta kyllä esiinny. ;-)

Pitäisikö taas lukea vähän, ihan pari sivua vaan...

''The stars are the streetlights of eternity''

Sat, 17 Oct 2009 20:12:08 +0300

Kuten kaikki blogini lukijat jo tietävät olen tämän viikon meidän Pyhtään torpalla, eli siis maaseudulla keskellä metsää. Ja jos et ole pitkään aikaan käynyt taajama-alueiden ulkopuolella niin voi kertoa että iltaseitsemän jälkeen täällä maalla on pimeää, hyvin pimeää.

En ole mikään suuri "pimeysfani", mutta siinä ilmiössä on yksi mieletön etu joka selviää kun kääntää kirkkaana yönä katseensa ylöspäin. Kyllä, puhun tähtitaivaasta ja se on tämänkin viikon aikana useampana iltana/yönä ollut vähintään henkeäsalpaava. Astronomia (eli tähtitiede) on ollut meikäläisellä kiinnostuksen kohteena ala-asteen alemmilta luokilta lähtien, ja muistan hyvin miten kaverin kanssa katseltiin niin pirun viisaina kaukoputkella kuuta ja tähtiä. Silloin ehkä kahdeksanvuotiaana tiesin tästä aurinkokunnasta enemmän kuin nyt, mutta se johtuu aika pitkälti myös siitä että olen nykyään enemmän dementti ja muistikapasiteetti vie myös paljon sellaisia asioita joista minulla ei silloin (onneksi) ollut mitään tietoa.

Usein olen (myös aikuisena) yksinkertaisesti istunut pitkiäkin aikoja katsomassa tähtitaivasta miettien kaikkia niitä kysymyksiä joka moinen uskomaton näky herättää pienessä ihmisessä. Yksi kiehtovimmista ajatuksista on mielestäni aina ollut se että katsellessa tähtitaivasta katsotaan tavallaan menneisyyteen, koska se valo joka osuu meidän silmiin on tehnyt matkaa lähtöpaikoista miljoonia vuosia. Ja sehän tarkoittaa että reaaliaikainen kuva tähtitaivaasta voi olla hyvinkin erilainen, ja joku noista tähdistä joka taivaalla loistaa voi olla jo "kuollut" (nyt tietenkin kaikki jotain astronomiasta oikeasti jotain tietävät korjaavat tuon termin, mutta antakaa palaa vaan).

Myös ajatukset ihmisrodun yksinolosta universumissa saa helposti potkua siitä että silmät ovat kohdistettuna kohti tähtitaivasta. Muistan erään kerran joskus 90-luvulla kun olimme kaverin kanssa yöllä paluumatkalla Helsinkiin jostain pidemmältä keikalta, ja röökitauko (en polttanut silloin enkä vieläkään ole oppinut) peltoaukeamalla keskellä pilkkopimeintä Suomea ja aivan mielettömän upea tähtitaivas sai UFO- ja "pienet vihreät miehet"-keskustelun niin hyvään vauhtiin että ei vaan meinattu unohtaa ajaa asemalla takaisin, mutta päästyämme sinne jäimme vielä "kellomiehen" kanssa aiheesta vaikka olisimme oikeasti saaneet myös nukkua. Ei me taidettu päästä mihinkään fiksuun lopputulokseen, mutta olen kyllä aina halunnut uskoa että ottaen huomioon universumin aurinko- ja planeettamäärän olisi uskomaton ajatus että ainoastaan tällä kivikasalla olisi elämää (jonka me muuten tuhoamme kovalla tahdilla). Mutta tiedän myös kuinka aivan helvetin monta tekijää pitää osua kohdalleen että elämä olisi mahdollista, ja kuinka pienestä se on kiinni. Tai oikeasti, enhän minä tiedä mutta you know what I mean... ;-)

Oli miten oli, katsokaa joskus ylöspäin. Ja jos nyt ei mitenkään ole muuten asiaa taajamien ulkopuolelle, niin väitän että tähtitaivas kirkkaana pimeänä yönä on enemmän kuin riittävän hyvä syy pienelle retkelle. Kaikilla on tietenkin oikeus olla eri mieltä asiasta, mutta siinä kohtaa voisin henkilökohtaisesti lainata Mr. T:n legendaarisia sanoja "I pity the fool..."