Joko olette toipuneet edellisestä Nalle Puh kohti hoitotaso-tarinasta? Ai ei vai? No, siitä huolimatta saatte nyt lukea miten tuota tarinaa kuvineen ja videoineen tehtiin, koska suuressakin maailmassa tehdään näin. ;-)
Minulle tuli aika äkkiä ajatus siitä että pitäisi saada ullakkopalo Muumitaloon. Mutta ajatuksessa oli tiettyjä taloudellisia haasteita koska moinen talopaketti maksaa 65 euroa (OK, ei kovin paljon talopaketista mutta kuitenkin) ja olen kuitenkin ”vain” sairaankuljettaja. Ja kuten on tullut esille jo monta kertaa aikaisemmin, niin Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan vuosibudjetti pyörii siinä 10 euron paikkeilla. Korkeintaan. Mutta tässä vaiheessa ystäväni ja työkaverini ”Nro 30” Puh-tarinoiden ystävänä ilmoitti että heillä on yksi käytännössä roskiskunnossa oleva Muumitalo, ja että jos haluaisin sen näinkin jaloon tarkoitukseen niin se onnistui varsin hyvin. :-) Eli polttettava talo: check!
Ensin mietin jonkinlaista ”savupommia” talon sisäpuolelle, ja hain tietenkin tietoa internetistä. Kaikki löytämäni sivut tosin saivat selkäkarvani nousemaan pystyyn, ja melko nopeasti hylkäsin idean ja päädyin aidon tulen kannalle. Mutta pitkästä ”VPK-urasta” huolimatta en ollut varma siitä miten tuli käyttäytyisi (rikkinäisessä) Muumimuovitalossa, ja epäilin että saattaisi tulla ongelmia. Tämän takia otin hyvin aikaisessa vaiheessa yhteyttä veljeni Mosseen, ja värväsin hänet aisapariksi. Ei vain sen takia että hänellä on kaksi toimivaa kättä, mutta hän on vielä sopivan hullu lähtemään mukaan tällaiseen. Plus se että hänellä on kunnon digijärjestelmäkamera, ja vielä aikamoinen osaaminen tuolla Photoshop-puolella. Eli työpari + valokuvaaja: check!
Kolmas ongelma oli se että meidän oma lelupaloautokalusto on aika väsyneessä tilassa, eli suomeksi sanottuna paskana. Toivon hartaasti että lapseni kohtelevat aikuisina oikeat autonsa (varsinkin jos ne lainaavat meidän autoa) paremmin kuin näitä leluautoja, koska osa noista leluista on suorastaan pelottavan huonossa kunnossa. Jouduin toteamaan esimerkiksi sen että yhdelläkään tikasautolla ei ole enää tikkaita. Mutta apu oli tässäkin lähempänä kuin uskoisikaan, koska naapurista ja työkaverin autotallista löytyi tarvittavat autot. :-) Eli paloautoja: check!
Vietin lasten kanssa tämän viikonlopun äitini luona Siuntiossa että vaimoni saisi nukuttua rauhassa yövuorojen välissä, ja lauantai-iltana oli oivallinen tilaisuus ryhtyä tuumasta toimeen. Ajoin broidin luokse ja ryhdyttiin ”töihin”. Tulipalon sytyttäminen Muumitaloon osoittautui odotettua hankalammaksi. Koska poltettavassa talossa ei ollut ikkunoita, olin varma että homma toimii ongelmitta. Mutta ei se halunnut syttyä, ei sitten millään. Sitten tehtiin tietenkin sellainen perinteinen suomalainen temppu, eli kun ei syttynyt niin vedettiin seuraavaksi vähän yli. Kaadettiin rasiallinen tulitikkuja jo olemassa olevan palokuorman (puutikkuja ja paperia) päälle. Ja syttyihän se. Ja silloin myös selvisi miksi a) oli todella hieno homma että minulla oli apua mukana kuvauspuolella ja b) miksi kukaan ei oikeastaan rakenna taloja muovista. Koska kun se syttyy niin sitten se myös palaa. Kunnolla. Aikomus oli sammuttaa talo jossain vaiheessa mutta mukana olevasta sumutinpullosta ei ollut kovin kummoista hyötyä. Ihan oikeasti, kaikki mikä minulle on ikinä opetettu sumusuihkun tehosta sammutustyössä mureni (pahanhajuisena) savuna ilmaan. Ja sitten kävi kun kävikin niin että Muumitalo paloi käytännössä kivijalkaan (tarinassahan tilanne ei koskaan mene niin pahaksi vaan Muumitalo saadaan pelastettua). Toinen seinä ja yksi käyntiovi säilyi. Avasin kyseisen oven (Mosse varoitti pistoliekistä, mutta sellaista ei näkynyt), ja meinasin revetä kun lämpö oikein hehkui talon sisältä. Isossa kuvassa näkyvä vesisuihku on muuten peräisin isosta ruiskusta (siis sellaisesta oikeasta ”sairaalassaruiskusta”), mutta emme koskaan ehtineet ottaa sitä käyttöön siinä vaiheessa kun tulipalo oli alkuvaiheessa. Onneksi broidin kamera ottaa kuvia suurella nopeudella että saatiin riittävästi kuvia josta valita... ;-)
Näin, tuli sitten tehtyä jotain ihan uutta. Ihan oikeasti, kuinka moni voi sanoa polttaneensa Muumitalon? Toisaalta, ehkä tuosta ei kannattaisi pitää niin paljon meteliä. ;-) Tultiin illalla kotiin ja laitoin nopeasti jutun nettiin, itse teksti on ollut valmiina jo useita päiviä. Uutena asiana tässä jutussa on myös se, että ensimmäistä kertaa on mukana myös itse tallennettua liikkuvaa kuvaa.
Näin, Väsyneen Lanssarin Päiväkirja haluaa kiittää seuraavia henkilöitä avusta tämän Suuren (?) Draaman tekemisessä:
- Veljeni Mosse. Kaikesta avusta, valokuvauksesta ja kuvien käsittelystä. :-)
- Työkaveri ”Nro 30” perheineen vanhasta Muumitalosta. I couldn´t have done this without you! :-)
- Työkaveri ”Nro 04” ja naapuriperhe pelastuskaluston lainaamisesta. Puhdistus on menossa ja palautetaan alkuviikosta! :-)
- Perhettäni ymmärtämistestä ja anteeksiannosta! ;-)
- Kaikkia tämän blogin lukijoita! :-)
Nalle Puhin matka kohti hoitotasoa osa III – Rakennuspalo
Sunnuntaina 18. Toukokuuta 2008 kello 18:32
Haisulin ilkivaltaisen hätäpuhelun aiheuttaman tehtävän jälkeen MU190 (lausutaan siis Muumi 190, ja numerot lausutaan yksi-yhdeksän-nolla eikä satayhdeksänkymmentä) pääsi takaisin asemalle, ja jokainen vetäytyi omiin huoneisiinsa nukkumaan. Myös Puh-karhu yritti kovasti nukkua, koska tiesi että huomisen päivän aikana tulisi paljon uusia asioita vastaan, ja hyvät unethan tunnetusti edistävät oppimista. Niin oli Pöllö sanonut, ja hänellä oli enemmän kirjoja kuin kenelläkään muulla Puhin tuntemalla eläimellä.
Sen verran oli illan keikkastressi kuitenkin laittanut pienen karhun sekaisin, ettei uni meinannut millään tulla silmään. Puh pyöri ja pyöri, mutta uni ei vaan halunnut tulla. Sitten Puh ajatteli että hän voisi käydä tuossa ambulanssissa tutustumassa välineistöön uudemman kerran että oppisi sen mahdollisimman hyvin, mutta auton avaimet olivat työvuorossa olevien sairaankuljettajien taskuissa ja molemmat nukkuivat jo sikeästi. Tämä herätti Puhissa suurta kunnioitusta, koska hänen mielestä pitää olla todella kokenut ja ammattitaitoinen että pystyy nollaamaan keikan noin nopeasti. Näin ollen Puh luki Ankkalinnan keskussairaalan hoito-ohjekansiota kunnes häntä rupesi väsyttämään, ja sitten hän nukahti sohvalle.
Aamulla Puh heräsi siihen että aurinko paistoi silmiin. Ihan mukava tapa herätä, mutta ehkä turhan aikaisin. No, Puh-karhu päätti ryhtyä kahvinkeittoon että hänen ohjaajansa saisivat tuoretta kahvia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Puh keitti kahvia itse, mutta hän oli onneksi kirjoittanut ohjeen Ensihoidon Taskuoppaan ensimmäiselle sivulle. Sen avulla Puh onnistui kahvinkeitossa suorastaan loistavasti. Ja koska Puh-karhu on Puh-karhu, laittoi hän pienen tilkan hunajaa kahvin joukkoon. ”Pientä hunajaista makuälemystä...” sanoi Puh tyytyväisenä itselleen...
Kahdeksan maissa tapahtui sitten yleinen herätys, ja työvuorossa olevat sairaankuljettajat raahautuivat keittiön puolelle. Tuore kahvi sai aikaiseksi kehuja aktiiviselle ”opiskelijalle”. No miten Puh-karhu oli onnistunut kahvinkeitossa? Kahvi oli hyvää maidon kanssa juotuna, mutta mustana tuo hunaja aiheutti toisen sairaankuljettajan mukaan pientä ristiriitaa. Totesi vaan että ”...kaikkeahan pitää kokeilla, mutta jatkossa ihan perinteiset kaffet kiitos”. Puh-karhu ei tiennyt mitä ristiriita-sana tarkoitti, mutta ei halunnut kyselläkään. Kyllä se varmasti selviäsi tässä päivän aikana.
Päivä meni tavallisia asema-askareita tehdessä, ja koska elettiin perjantaipäivää oli ohjelmassa aseman siivous. Kuten kaikki tietävät on Puh siisti ja puhdas karhu, ja hänen mielestä ambulanssiaseman siivous oli mukavaa puuhaa. Varsinkin kun ei ollut kiirettä. Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin ne ottivat urakan puolessa välissä tunnin mittaisen tuumaustauon pihalla lepotuoleissa auringossa. Puh kyseli jossain vaiheessa että ”...pitäisikö tässä jatkaa?” mutta työvuoro totesi että tässä on hyvin aikaa pitää pieni suunnittelupalaveri. Nyt Puh kuuli myös ensimmäistä kertaa ohjeen ”kun liike on nopeampi kuin ajatus tapahtuu vahinkoja”. Puhilla kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi mitä se oikein tarkoitti, mutta sitten kun se valkeni oli se Puhin mielestä ehkä viisainta mitä hän oli koskaan kuullut. Siinä lauseessa puhui satojen keikkojen viisaus, ja Puh malttoi hädin tuskin odottaa että hän saisi kerrottua tuon lauseen Pöllölle.
Ilta tuli, ja ilma viileni. Aurinko paistoi vielä mutta melko matalalta. Puh-karhu katseli mietteliäänä ikkunasta ulos, ja yritti pienissä aivoissa ennustaa tulisiko heille kohta tehtävä. Puh tiesi että Muumilaaksossa oli ensihoitorintamalla aika lailla rauhallista, mutta oli siellä sentään enemmän toimintaa kuin Puolen Hehtaarin Metsässä. Puh antoi katseensa vaeltaa horisonttia pitkin, ja yhtäkkiä hänen katseensa jähmettyi. Hän oli huomannut metsän takana savupatsaan, ja oli juuri kertomassa asiasta työvuorossa oleville sairaankuljettajille kun radiot alkoivat piipittää ja ääni täytti asematilat:
- ”Hälytysilmoitus yksiköt MU3, MU11, MU13, MU16, A11 ja A15, Muumilaakso, Muumitalo, rakennuspalo ja MU190 sekä A193, tehtävä 402A”
Työvuorossa olevat muistivat hyvin sen kun Muumimamma oli viikko sitten onnistunut polttamaan pannukakun pohjaan, ja siitä oli tullut tyypillinen ”nakit ja muusi”-keikka. Silloin tosin kävi niin hyvin että Nuuskamuikkunen oli hyvin aikaisessa vaiheessa saanut palon sammutettua, eikä suurta vahinkoa päässyt syntymään. Nyt taisi olla asteen verran vakavampi tilanne, ja lähtihän tällä kertaa mukaan yksiköitä Ankkalinnasta asti. Matkalla Ankkalinnan hätäkeskus antoi Muumilaakson päivystävälle palomestarille lisätietoja:
- ”MU P3, Ankkaluola kutsuu”
- ”MU P3 kuulee”
- ”Kolmekerroksinen puutalo, toisessa kerroksessa palaa, kaikki ovat päässeet ulos, ilmoittajan mukaan yksi hyvin pieni eläin on hengittänyt savua”
- ”MU P3 kuittaa tiedot”
Olisi siis todellinen tilanne tällä kertaa. Muuten Nalle Puh olisi jopa voinut olla innoissaan tästä, mutta Muumit olivat hänen ystäviään ja ennen kaikkea hän pelkäsi pahinta kun kuuli sanat ”...hyvin pieni eläin hengittänyt savua”. Kuvaus sopi liiankin hyvin hänen parhaaseen ystävään, Nasuun...
Muumilaakson päivystävä palomestari antoi radioitse käskynsä Muumitalolle saapuville yksiköille:
- ”11 suorittaa sammutus- ja pelastustehtävän Muumitaloon etuovea käyttäen, 13 syöttää lisävedet 11:een, 16 pystyttää tikkaat. Ja 11 sekä 13 jättävät nostolavalle paikan vapaaksi talon edustalla. Ankkalinnan yksiköt ilmoittautuvat minulle saapuessaan kohteeseen toimintaryhmässä MUUMI.”
MU190 oli ensimmäinen kohteeseen saapuva yksikkö, ja Nalle Puh näki selvästi miten liekit löivät yläkerran ikkunoista läpi ja talosta nousi sankka savipatsas. Viimeiset pari kilometriä tuntuivat kovin pitkiltä, mutta heidän tullessa paikalle he näkivät kaikki talon asukkaat nurmikolla talon edessä. Toinen sairaankuljettajista vielä varmisti Muumipapalta että kaikki olivat tosiaankin päässeet talosta pihalle, ja Muumipappa varmisti näin olevan. Muumipappa kertoi myös että ainoastaan Nasu oli hengittänyt vähän savua, mutta kaikki muut olivat täysin kunnossa.
Samanaikaisesti Nalle Puh ja toinen sairaankuljettaja rupesivat tutkimaan Nasua joka oli siis hengittänyt hieman savua. Nasu kertoi että kun yläkerran käytävällä syttyi tulipalo, niin hän meni hetkeksi hieman sekaisin siitä missä rappuset ovat. Näin hän ehti hengittää vähän savua ennen kuin pääsi alas. Tutkimuksissa Nasulla todettiin kuitenkin hyvät arvot, ei yhtään nokea suussa eikä edes kovin kummoista päänsärkyä. Hän oli tietenkin varsin hätääntynyt tilanteesta, koska Nasuhan ei tunnetusti ollut mikään kovin rohkea pieni eläin. Mutta hän rauhoittui välittömästi kun näki ystävänsä Nalle Puhin. Nasu siirrettiin heti alkuvaiheessa ambulanssin sisäpuolelle, jotta hän voisi levätä rauhassa ja hengittää hieman happea maskilla.
Ambulanssissa Puh laittoi Nasun valvontamonitoriin, ja antoi happea. Nasu koki olevansa todella hyvissä käsissä, ja kehui kovasti ystävänsä hoitotaitoja. Nasun vointi parani silmissä, ja Puh oli tyytyväinen. Samanaikaisesti palokunnan yksiköt olivat jo saapuneet paikalle ja aloittaneet sammutustyöt. Muumitalo oli kuitenkin ehtinyt palaa jo jonkun aikaa, ja palomestarille selvisi nopeasti että tähän hommaan tulisi menemään aikaa. Tämän takia hän pyysi Ankkaluolaa hälyttämään paikalle myös Ankkalinnan VPK:n. Kuuden minuutin VPK:na ne lähtivät nopeasti tulemaan paikalle kahdella paloautolla, ja huoltoyksikkö lähti vielä muutama minuutti myöhemmin. Kuten kuvista varmasti näkyy oli Mikki Hiiri sattumoisin AS11:n yksikönjohtajana. Mikki oli valveutunut kansalainen, ja hän halusi kantaa kortensa kekoon olemalla aktiivisesti mukana Ankkalinnan VPK:n toiminnassa. Ankkalinnan VPK:n tämänhetkinen autokalusto hieman vanhempaa mallia, ja Mikki Hiiri on jo pidemmän aikaa yrittänyt saada Roope Ankkaa lahjoittamaan rahaa uusin autoihin. Mikki vetosi Roopen omaan turvallisuuteen, ja silloin vanha pankkiiri päätti ehkä hieman yllättäen avata rahakukkaronsa. Ja näin Ankkalinnan VPK:n autotili karttui viidellä eurolla...
Palokunta sai nopeasti palon rajattua Muumitalon yläkertaan, jonka jälkeen tilanteen dramatiikka väheni huomattavasti. Ankkalinnan VPK:n miehistö-/huoltoautosta AS37 otettiin isoja muovirullia ja niillä suojattiin loput Muumitalosta vesivahinkoja vastaan. Muumimamma yritti kovasti päästä keittiöönsä jotta olisi voinut tehdä ruokaa auttajille, mutta tyytyi sitten tuomaan leipätarpeet pihalle. Siellä hän ryhtyi valmistamaan todella loistavia leipiä jossa oli kaikenlaista täytettä, ja myös Muumimamman loistavaa vadelmamehua tarjoiltiin kaikille.
Kun Ankkalinnan perusyksikkö A193 saapui paikalle, jäi se paikalle päivystämään sillä aikaa kun MU190 lähti kuljettamaan Nasua kohti Ankkalinnan keskussairaalaa. Konsultaation perusteella oltiin tultu siihen tulokseen että Nasun pitäisi viettää yhden yön sairaalassa tarkkailussa. Muuten olisi varmasti ollut fiksua että Ankkalinnan ambulanssi olisi kuljettanut Nasun jonka jälkeen A193 olisi ollut taas omalla alueella, mutta Nasu halusi että Muumilaakson yksikkö ja ennen kaikkea Nalle Puh huolehtisi hänen kuljettamisesta. Nasua vähän pelotti myös ajatus siitä että pitäisi jäädä yksin siihen isoon sairaalaan, mutta sairaankuljettajat lupasivat yrittää järjestää asiat niin että Nasu pääsisi samaan huoneeseen Tiikerin ja hänen murtuneen sääriluunsa kanssa. Itse asiassa, Tiikeri ja hänen kipsinsä piti päästä kotiin Puolen Hehtaarin Metsään seuraavana päivänä joten Tiikeri ja Nasu voisivat varmasti tulla kotiin samalla kyydillä...
Kuljetus meni ongelmitta ja Nasu pääsi kuin pääsikin Tiikerin kanssa samaan huoneeseen. Nalle Puh ehti viettää hetken myös Tiikerin kanssa, ja Tiikeri kiitti vuolaasti Nalle Puhia loistavasta hoidosta ja varmisti vielä että pääsee mukaan Puhin ensiapukurssille. Puh lupasi että näin tulee tapahtumaan, jonka jälkeen MU190 lähti takaisin kohti Muumilaaksoa. He ajoivat suoraan Muumitalolle, jossa tilanne alkoi jo näyttää huomattavasti valoisammalta. Näin ollen A11, A15 ja A193 vapautettiin ja ne lähtivät ajelemaan takaisin Ankkalinnaan. Ankkalinnan VPK:n yksiköt jäivät vielä Muumilaakson omien yksiköiden kanssa hoitamaan raivauksen ja jälkivartioinnin. MU190 jäi myös paikalle päivystämään. Muumipappa oli jo ruvennut keräämään lautoja ja rakennustarvikkeita talon korjausta varten, ja Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen olivat ilmoittautuneet rakennustalkoisiin. Muumipappa suunnitteli aloittavansa työt jo seuraavana päivänä, ja Nipsu yritti varata itselleen talon sisäpuolella olevat työt. Hän kun pelkäsi korkeita paikkoja...
MU190 pääsi palaamaan omalle asemalle vasta yöllä, ja tällä kertaa Nalle Puhilla ei ollut mitään ongelmaa nukahtaa. Hän ei jaksanut edes syödä hunajaa...
Äitini sanoo aina että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakkaita tai ei, harvoista ihmisistä olen kuullut niin montaa eri nimitystä kuin sairaankuljetuksen ”A-luokan asiakkaista”. Puhutaan juopoista, rännäreistä, rännimestareista, lutupehmoista, lalleista jne (jatkakaa vapaasti listaa jos haluatte). Osa ammattikuntani edustajista ”vihaa” näitä, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtää. Kyse ei kuitenkaan ole mistään ns. laatukeikoista vain usein viikoista/kuukausista jatkuneista juomaputkista, yleistilan laskuista, ulosteet ja virtsat housuissa, kimppuun hyökkäävistä ”ökköpömmiäisistä” ulkoavaruudesta ja kouristeluista. Puhumattakaan siitä hajusta. Anteeksi, siis HAJUSTA! Kunnon lallikeikan jälkeen voi pestä auton kahdesti ja ajaa koko päivän ympäri pitäjää ikkunat auki, ja haju istuu siitä huolimatta kuin tauti...
Enhän minäkään nyt hirveästi näistä innostu, mutta kyllä minä aina yritän hoitaa sen tyylikkäästi ja asianmukaisesti. Ajatuksena on nimenomaan siinä että a) hekin ovat ihmisiä, b) heidän elämänsä on varmasti aika helvettiä ilman että joku punaisiin pukeutunut v*ttuilee niille asioista joista he ovat tuskaisen tietoisia jo muutenkin, c) sillä saa helposti riidan ja vaaratilanteen aikaiseksi ja d) hei, loppujen lopuksi puhutaan kuitenkin ammatinvalinnasta. Joten yritän, ja useimmiten pärjää aika hyvin. Ja tuo allergia pitää huolen siitä että hajuaisti ei toimi ihan täysillä. ;-) Mutta myönnän kyllä että minullakin palaa aina välillä käpy. Vähän (joka venyvä käsite)...
Miksi tämä tuli juuri nyt mieleen? Ystäväni laittoi sähköpostissa hupimailin jossa oli ajatus 50 senttiä maksavaan grilliin. Ja sitten siinä oli valokuvakin. Sivistyneessä maailmassa pyörii nyt sitten tuollainen valokuva sähköisesti, mutta meidän ”haisevat ystävämme” (joista osa ehkä luulee että laajakaista on leveäkaistainen maantie) ovat tehneet kauppojen ostoskärryistä vaikka mitä jo vuosia. Nummelan keskustassa on eräs metsikkö jonka keskellä on hyvin suojaisa aukeama. Kyseinen paikka kutsutaan meillä yleisesti kansansuussa nimellä ”kuusibaari”, ja näin siellä jo monta vuotta sitten vastaavanlaisen grillivirityksen, tosin ilman sitä kuvassa näkyvää paistinpannua. Mutta onhan niistä ostoskärryistä tehty kaikkea muutakin kulkuvälineestä kesämökkeihin (tosi tarina). Pakko ihailla sitä kekseliäisyyttä, mutta mm. paloturvallisuudessa on usein parantamisen varaa... ;-)
YouTube on mielenkiintoinen mesta. Sieltä löytyy kaikenlaista materiaalia. Osa on huonolaatuista, ala-arvoista ja huonoilla hakusanoilla varustettu, mutta aina välillä löytää hauskoja pätkiä. Luulisi tällä ambulanssilla ehtivän 700A-keikalle (nähty menevän elottomaksi), vaikka matkaa olisi vähän enemmänkin. OK, myönnetään että onhan tuossa ajatuksessa on pari pientä muttakohtaa, mutta missä suunnitelmassa ei niitä olisi? Teiden kunto, sääolosuhteet, sairaankuljettajien reaktiokyky ja kuinka syvällä kansalaisten peukalot ovat takapuolessa ratin takana.. ;-)
Mutta ihan hauska että joku on rakentanut tuollaisen pelin. Olenkin joskus miettinyt miksi esim. Monster-autopuolella ei ole ambulansseja. Tai voi ollakin, en ole niin paljon tutustunut. Mutta siinähän olisi oivallinen rakennusteema... :-)
''Decaffeinated coffee is the devil's blend'' - Tuntematon
Keskiviikkona 14. Toukokuuta 2008 kello 14:28
Tyttäreni on selvästi huolissaan isänsä tilanteesta. Istun tietokoneen edessä kännykkä korvalla ja teen vähän noita hallinnollisia töitä, ja samalla käyn aina välillä kommentoimassa Väsyneen Lanssarin Päiväkirjassa. Taidan (taas) olla väsyneen näköinen kun tyttäreni (3 v.) kantoi minulle kahvikupin ja tarjosi kahvipannusta minulle kahvia. ”...että tulee isille hyvä olo”. :-) Mutta on hän miettii kuitenkin selvästi terveyttäni ja vatsaani, koska kahvikupit ovat pienimmästä päästä. Eli kyseessä Muumimamman kahviastiasto, ja veikkaan että sen kahvikuppiin sisäpuolella mahtuisi ehkä puoli millilitraa nestettä. Vatsa saattaa kiittää, mutta ei se päivä kyllä sillä käyntiin lähde. Puhumattakaan siitä että on melko hankalaa kaataa tuota kahvia silleen että jää maitovara. No, ajatushan on tärkein. Isi kiittää ja kumartaa. :-)
Minulle tuli aika äkkiä ajatus siitä että pitäisi saada ullakkopalo Muumitaloon. Mutta ajatuksessa oli tiettyjä taloudellisia haasteita koska moinen talopaketti maksaa 65 euroa (OK, ei kovin paljon talopaketista mutta kuitenkin) ja olen kuitenkin ”vain” sairaankuljettaja. Ja kuten on tullut esille jo monta kertaa aikaisemmin, niin Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan vuosibudjetti pyörii siinä 10 euron paikkeilla. Korkeintaan. Mutta tässä vaiheessa ystäväni ja työkaverini ”Nro 30” Puh-tarinoiden ystävänä ilmoitti että heillä on yksi käytännössä roskiskunnossa oleva Muumitalo, ja että jos haluaisin sen näinkin jaloon tarkoitukseen niin se onnistui varsin hyvin. :-) Eli polttettava talo: check!
Vietin lasten kanssa tämän viikonlopun äitini luona Siuntiossa että vaimoni saisi nukuttua rauhassa yövuorojen välissä, ja lauantai-iltana oli oivallinen tilaisuus ryhtyä tuumasta toimeen. Ajoin broidin luokse ja ryhdyttiin ”töihin”. Tulipalon sytyttäminen Muumitaloon osoittautui odotettua hankalammaksi. Koska poltettavassa talossa ei ollut ikkunoita, olin varma että homma toimii ongelmitta. Mutta ei se halunnut syttyä, ei sitten millään. Sitten tehtiin tietenkin sellainen perinteinen suomalainen temppu, eli kun ei syttynyt niin vedettiin seuraavaksi vähän yli. Kaadettiin rasiallinen tulitikkuja jo olemassa olevan palokuorman (puutikkuja ja paperia) päälle. Ja syttyihän se. Ja silloin myös selvisi miksi a) oli todella hieno homma että minulla oli apua mukana kuvauspuolella ja b) miksi kukaan ei oikeastaan rakenna taloja muovista. Koska kun se syttyy niin sitten se myös palaa. Kunnolla. Aikomus oli sammuttaa talo jossain vaiheessa mutta mukana olevasta sumutinpullosta ei ollut kovin kummoista hyötyä. Ihan oikeasti, kaikki mikä minulle on ikinä opetettu sumusuihkun tehosta sammutustyössä mureni (pahanhajuisena) savuna ilmaan. Ja sitten kävi kun kävikin niin että Muumitalo paloi käytännössä kivijalkaan (tarinassahan tilanne ei koskaan mene niin pahaksi vaan Muumitalo saadaan pelastettua). Toinen seinä ja yksi käyntiovi säilyi. Avasin kyseisen oven (Mosse varoitti pistoliekistä, mutta sellaista ei näkynyt), ja meinasin revetä kun lämpö oikein hehkui talon sisältä. Isossa kuvassa näkyvä vesisuihku on muuten peräisin isosta ruiskusta (siis sellaisesta oikeasta ”sairaalassaruiskusta”), mutta emme koskaan ehtineet ottaa sitä käyttöön siinä vaiheessa kun tulipalo oli alkuvaiheessa. Onneksi broidin kamera ottaa kuvia suurella nopeudella että saatiin riittävästi kuvia josta valita... ;-)
Kahdeksan maissa tapahtui sitten yleinen herätys, ja työvuorossa olevat sairaankuljettajat raahautuivat keittiön puolelle. Tuore kahvi sai aikaiseksi kehuja aktiiviselle ”opiskelijalle”. No miten Puh-karhu oli onnistunut kahvinkeitossa? Kahvi oli hyvää maidon kanssa juotuna, mutta mustana tuo hunaja aiheutti toisen sairaankuljettajan mukaan pientä ristiriitaa. Totesi vaan että ”...kaikkeahan pitää kokeilla, mutta jatkossa ihan perinteiset kaffet kiitos”. Puh-karhu ei tiennyt mitä ristiriita-sana tarkoitti, mutta ei halunnut kyselläkään. Kyllä se varmasti selviäsi tässä päivän aikana.
MU190 oli ensimmäinen kohteeseen saapuva yksikkö, ja Nalle Puh näki selvästi miten liekit löivät yläkerran ikkunoista läpi ja talosta nousi sankka savipatsas. Viimeiset pari kilometriä tuntuivat kovin pitkiltä, mutta heidän tullessa paikalle he näkivät kaikki talon asukkaat nurmikolla talon edessä. Toinen sairaankuljettajista vielä varmisti Muumipapalta että kaikki olivat tosiaankin päässeet talosta pihalle, ja Muumipappa varmisti näin olevan. Muumipappa kertoi myös että ainoastaan Nasu oli hengittänyt vähän savua, mutta kaikki muut olivat täysin kunnossa.
Palokunta sai nopeasti palon rajattua Muumitalon yläkertaan, jonka jälkeen tilanteen dramatiikka väheni huomattavasti. Ankkalinnan VPK:n miehistö-/huoltoautosta AS37 otettiin isoja muovirullia ja niillä suojattiin loput Muumitalosta vesivahinkoja vastaan. Muumimamma yritti kovasti päästä keittiöönsä jotta olisi voinut tehdä ruokaa auttajille, mutta tyytyi sitten tuomaan leipätarpeet pihalle. Siellä hän ryhtyi valmistamaan todella loistavia leipiä jossa oli kaikenlaista täytettä, ja myös Muumimamman loistavaa vadelmamehua tarjoiltiin kaikille.
Kuljetus meni ongelmitta ja Nasu pääsi kuin pääsikin Tiikerin kanssa samaan huoneeseen. Nalle Puh ehti viettää hetken myös Tiikerin kanssa, ja Tiikeri kiitti vuolaasti Nalle Puhia loistavasta hoidosta ja varmisti vielä että pääsee mukaan Puhin ensiapukurssille. Puh lupasi että näin tulee tapahtumaan, jonka jälkeen MU190 lähti takaisin kohti Muumilaaksoa. He ajoivat suoraan Muumitalolle, jossa tilanne alkoi jo näyttää huomattavasti valoisammalta. Näin ollen A11, A15 ja A193 vapautettiin ja ne lähtivät ajelemaan takaisin Ankkalinnaan. Ankkalinnan VPK:n yksiköt jäivät vielä Muumilaakson omien yksiköiden kanssa hoitamaan raivauksen ja jälkivartioinnin. MU190 jäi myös paikalle päivystämään. Muumipappa oli jo ruvennut keräämään lautoja ja rakennustarvikkeita talon korjausta varten, ja Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen olivat ilmoittautuneet rakennustalkoisiin. Muumipappa suunnitteli aloittavansa työt jo seuraavana päivänä, ja Nipsu yritti varata itselleen talon sisäpuolella olevat työt. Hän kun pelkäsi korkeita paikkoja...
Enhän minäkään nyt hirveästi näistä innostu, mutta kyllä minä aina yritän hoitaa sen tyylikkäästi ja asianmukaisesti. Ajatuksena on nimenomaan siinä että a) hekin ovat ihmisiä, b) heidän elämänsä on varmasti aika helvettiä ilman että joku punaisiin pukeutunut v*ttuilee niille asioista joista he ovat tuskaisen tietoisia jo muutenkin, c) sillä saa helposti riidan ja vaaratilanteen aikaiseksi ja d) hei, loppujen lopuksi puhutaan kuitenkin ammatinvalinnasta. Joten yritän, ja useimmiten pärjää aika hyvin. Ja tuo allergia pitää huolen siitä että hajuaisti ei toimi ihan täysillä. ;-) Mutta myönnän kyllä että minullakin palaa aina välillä käpy. Vähän (joka venyvä käsite)...
Tyttäreni on selvästi huolissaan isänsä tilanteesta. Istun tietokoneen edessä kännykkä korvalla ja teen vähän noita hallinnollisia töitä, ja samalla käyn aina välillä kommentoimassa Väsyneen Lanssarin Päiväkirjassa. Taidan (taas) olla väsyneen näköinen kun tyttäreni (3 v.) kantoi minulle kahvikupin ja tarjosi kahvipannusta minulle kahvia. ”...että tulee isille hyvä olo”. :-) Mutta on hän miettii kuitenkin selvästi terveyttäni ja vatsaani, koska kahvikupit ovat pienimmästä päästä. Eli kyseessä Muumimamman kahviastiasto, ja veikkaan että sen kahvikuppiin sisäpuolella mahtuisi ehkä puoli millilitraa nestettä. Vatsa saattaa kiittää, mutta ei se päivä kyllä sillä käyntiin lähde. Puhumattakaan siitä että on melko hankalaa kaataa tuota kahvia silleen että jää maitovara. No, ajatushan on tärkein. Isi kiittää ja kumartaa. :-)