Huomenna alkaa vapaat (jonka aikana teen kyllä työvuorolistan valmiiksi), ja maanantaina alkaa parin viikon loma. Samana päivänä lähdetään illalla ajelemaan kohti Kainuuta ja anoppilandiaa. Siellä ei ole internetiä, ja varsinkin vaimoni pelkäsi kovasti mahdollisia vieroitusoireita bloggailusta. ;-) Joten tänään kävin sitten paikallisessa kodinkoneliikkeessä, ja rupesin tiedustelemaan ns. mokkulan ja Macin yhteensopivuutta. Internetin keskustelufoorumeista oli vähän havaintoa, ja ystävällinen myyjä vielä soitti asiantuntijalle ja varmisti asian. Kiitosta vaan hyvästä palvelusta! :-)
Sitten kotiin ja mokkula kiinni koneeseen. Ei se asennus nyt ihan helposti mennyt, mutta puolessa tunnissa homma rokkasi. Erityiskiitos hyvin ystävälliselle Soneran teknisen tuen kaverille. Hän oli ensimmäinen hänen ammattkunnan edustajista jolle ei kehittynyt valtavaa puolustusreaktiota kun kerroin että minulla on Mac. :-) Täällä Nummelassa jossa meillä on 3G-verkkoa on nopeus ihan kiitettävän hyvä, mutta myyjä kyllä varoitti että perinteisellä GSM-alueella nopeus on ”pauttiarallaa” luokkaa ”tulpaton mopo”. No, ensi viikolla se sitten nähdään. Pääasia että se toimii. Ollaan lomalla joten aikaahan on... ;-)
Eli myös ensi viikolla on varmasti jotain juttuja luvassa. Sitä seuraavalla viikolla ollaan sitten Pyhtään torpalla, ja sinne nuo tietokoneet eivät oikein sovi. Ei edes Mac. Kyse on periaatteesta.. ;-)
Näin, nyt työvuorolistan kimppuun. Hienosäätö menossa joten eiköhän tämä tästä. Soronoo ja niin pois päin... :-)
PS. Kaikille Mac-käyttäjille tiedoksi että ainakin Huawei E220-langaton laajakaistamodeemi toimii OS X 10.5.2:ssa hyvin. Kunhan ensin käyttää SIM-kortin kännykässä että saa PIN-koodikyselyn otettua pois päältä. Sitten netistä sopiva ajuri, esim. MobileConnect, puhelinnumeroksi *99# ja eikun menoksi. Ja tuota noin niin... :-)
Olin tänään pitkästä aikaa töissä ystäväni Juhan kanssa. Ja koska perinteitä pitää vaalia, päätettiin hyvin nopeasti että tänään on pizzapäivä. Mutta koska minulla on edelleenkin tuo laihdutuskuuri menossa, kävin myös pizzerian vieressä sijaitsevassa lähikaupassa ja ostin 650 g salaattia (palvelutiskiltä jossa saa itse valita mitä siihen salaattiin tulee).
Joten pizzat, salaatti ja juotavat tabiksen kyytiin ja suuntia kohti asemaa. Otin ¼-osan pizzastani ja puolet salaatista. Söin. Vatsa tuli täyteen. Siis toistan: vatsani tuli täyteen. Ja nythän me puhutaan siis ihmisestä joka on enemmän kuin kerran nälkäisenä syönyt perhepizzan (venyvä käsite). Tavallinen pizza ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmaa. OK, olisinhan minä tietenkin saanut sen pizzan syötyä, mutta luulen että työkykyni olisi todennäköisesti heikentynyt hetkeksi tai jopa kahdeksi. Päivälliseksi toinen samanlainen annos pizzaa ja salaattia, huomiseksi jäi sitten vielä puolikas pizza.
Vaimoni on tietenkin puhunut tästä ilmiöstä jo pitkään, mutta koska olen mies niin minun pitää keksiä/huomata tämän itse. Onhan tämä hieno asia koska se helpottaa epäilemättä tuota painonpudotusta, mutta kieltämättä tuntuu vähän siltä kuin olisin menettänyt osan minusta... ;-)
Ajattelin tässä vähän kurkistaa tuon kolikon toiselle puolelle...
Torstaina 29. Toukokuuta 2008 kello 22:39
Hätäkeskuslaitos on ollut viime aikoina paljon esillä, ja nimenomaan kielteisessä mielessä. Suurin syy on varmasti pitkät odottelut linjoilla. Ollaan puhuttu niin minuuteista kuin varteista, ja ikävin seurauksin. En minä tässä ala kiistämään sitä etteikö näillä pitkillä odotusajoilla ole ollut hyvinkin ikäviä seurauksia, ja taitaa se olla aika selvä asia että henkilöstöpula on kyseisessä laitoksessa melkoinen. Tässä vaiheessa korostan etten ole töissä kyseisessä laitoksessa, ja hätäkeskuksessa keikkalaisena vietetyt pari vuotta oli vanhan ”kuntahäken” aikaan. Se oli ennen kuin hätäkeskusuudistus ehti läntiselle uudellemaalle, joten ”tietoni” perustuvat lähinnä ihan julkisuudessa esillä olleisiin asioihin.
Tänään tuli A-Talk ykköseltä, ja katselin sitä yhdellä silmällä. Lapsilla oli hirveästi asiaa, ja söin iltapalaa siinä samalla. Nauhalla on, ja katson sen sitten tarkemmin jossain vaiheessa. Mutta tuntui siltä kuin yksi asia olisi jäänyt kokonaan käsittelemättä. Päivystäjiä on liian vähän työvuoroissa. OK, varmasti näin on. Mutta kolikon toisella puolella loistaa mielestäni fakta että tällaista ongelmaa ei ehkä olisi näilläkään resursseilla jos hätäkeskukseen ei soitettaisi esim. seuraavanlaisia puheluita (kaikki nämä ovat osuneet omalle kohdalle):
- ”Mikä on Lohjan Kotipizzan numero?”
- ”Miten pääsen Helsingistä Turkuun?”
- ”Miten keitetään perunoita?”
- ”Mulla on autosta bensa loppu.”
- ”Mulla on kakkahätä.”
- ”Haista v*ttu!”
- ”Mitä teen kun lapseni valittaa korvakipua?”
- ”Milloin Nummelassa tulee sähköt takaisin?”
Suomessa soitetaan (vaikka otetaan pois ns. taskupuhelut) vuosittain varmasti kymmeniä- tai jopa satojatuhansia täysin turhia hätäpuheluita jotka vaativat käsittelyä ja kirjaamista että päivystäjien oikeusturva pysyisi edes jollain tasolla kunnossa. Tämä ei edelleenkään ole mikään holhousyhteiskunta jossa viranomaiset huolehtivat kaikesta. Kyllä meillä muillakin ihmisillä on velvollisuus ottaa asioista selvää ja käyttää aivoja. Eli peukalo pois peräreiästä ja toimeksi! Kysymyksiin voi hakea vastauksia myös esim. numerotiedustelusta, omalta terveysasemalta, sähköyhtiöltä, keittokirjoista, pankkiautomaatilta ja netistä. Ei se niin h*lvetin vaikea voi olla...
No, onhan se helpompaa syyttää esillä olevia ihmisiä jotka tekevät tärkeää, raskasta, epäkiitollista ja vastuullista työtä kuin Suomen kansaa. Tuolla kollektiivisellä vastuulla ei paljon lehtiä myydä...
PS. Hätäkeskuspäivystäjät, korjatkaa vapaasti mahdolliset asiavirheet. Kiitos ja anteeksi...
Miten saada pakettiauto mahdollisimman nopeasti liikenneruuhkan läpi...
Keskiviikkona 28. Toukokuuta 2008 kello 21:57
Yksi ammattini haastavimmasta osa-alueista on hälytysajo. Samalla se on myös yksi vaarallisimmasta. Muita hankalia osa-alueet ovat tarttuvat taudit ja väkivalta, mutta pääsääntöisesti hälytysajo ja liikenne ovat ne joille me altistumme useimmiten...
Hälytysajossa on kuitenkin useita sellaisia puolia joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa. Tutkimustieto ja tekniikan kehitys auttaa kuljettajaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Nykyään on pilleissä enemmän ”soittoääniä” kuin joskus ennen vanhaan, ja sehän on aivan satavarma fakta että jos sama ”piiiipaaa” soi kovin paljon yli 10 sekuntia hukkuu se ihmismielen syövereihin ja kansalainen unohtaa ikinä kuulleensa mitään sireeniä ja jatkaa ajamista onnellisena kuin pieni karvainen eläin. Nykyään ollaan myös tilanteessa jossa aika merkittävä osa uusista ambulansseista ovat keltaisia. Sehän on tunnetusti mielipidekysymys mitä mieltä niistä ollaan, mutta tutkimustieto väittää että keltainen ja vihreä ovat varoväreinä parempia kuin (tässä maassa) perinteiset valkoinen ja punainen.
Näiden lisäksi on tietenkin tapahtunut myös yleisesti parannuksia autoissa. Ambulanssien rakentaminen on nykyään tarkasti tutkittua/testattua puuhaa, ja koritehtaan tietävät jopa mitä niiden rakentamille autoille tapahtuu jos ne menevät katon kautta ympäri tai osuvat keula edellä suomalaiseen peruskallioon. Ambulansseissa on kuitenkin vähän sama ongelma näiden ABS-jarrujen, jarruassistenttien ja luistonestojen kanssa kuin tavallisissa autoissa. Ei niiden varaan voi laskea, ja varsinkaan niin että ajaa ”tavallista kovempaa” sen takia että autoissa on kaikki heebelit. Sehän ei missään nimessä ole autonvalmistajien perimmäinen tarkoitus vaan se että jos paska osuu tuulettimeen on yhä suurempi mahdollisuus selviytyä niistä ehjänä. Ja sitten jos pelti menee ruttuun niin auton pitäisi suojata kuljettajaa ja matkustajia mahdollisimman hyvin. Ei se todellakaan tarkoita sitä että nämä heebelit millään muotoon mahdollistavat ajamisen -1C lämpötilassa räntäsateessa 155 km/h johonkin Kehä III:en ramppiin koskematta jarrupolkimeen. Mutta ainahan saa yrittää, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...
Se osa-alua jossa on tapahtunut ehkä kaikkein eniten kehitystä on sinivalot. Jokainen on varmasti huomannut sen, eli nykyään kun tulee ambulanssi/paloauto/poliisiauto kohdalle jossa vilkkuu valot, niin jollain tavalla luulisi näkyvän. Suurin mullistus tapahtui varmasti silloin kun led-tekniikkaan perustuvat valot tulivat markkinoille, ja meille ne ovat olleet aikamoinen taivaan lahja. Ei vaan se että ne kuluttavat vähemmän sähköä ja myös kestävät pidempään, vaan ne myös näkyvät todella hyvin. Ja mikä parasta, ne näkyvät varsin hyvin myös päiväsaikaan.
Mutta se kaikkein kriittisin kohta koko hommassa on edelleenkin penkin ja ratin välissä. Kaiken järjen mukaan hälytysajo pitäisi nykyään olla turvallisempaa ja helpompaa kuin ikinä aikaisemmin. Käytännössä käy kuitenkin varmasti aina välillä niin että luotetaan liikaa siihen että tekniikka kyllä hoitaa homman. Sitten pitää myös muistaa että myös henkilöautopuolella on tapahtunut kehitystä, ja nykyiset autot ovat erittäin hyvin eristettyjä ja niissä alkaa olla tehdasasennettuna ihan hyvin ”ääntä aikaansaavia” poppikoneita. Ja sitten on se aina niin ihana matkapuhelin joka usein vaati kuljettajien huomiota...
Ajotyylihan on tietenkin se ratkaiseva asia. Mielestäni koko hommassa on kolme kriittistä nyrkkisääntöä. 1) Ennakoi, ennakoi ja vielä kerran ennakoi, 2) lähde siitä olettamuksesta että yksikään ratin takana istuva kansalainen ei näe sinua ja 3) muista että ajat pakettiautoa joka on muuttunut aika paljon sen jälkeen kun suunnittelutyön tehnyt insinööri on päästänyt sen käsistään. Näillä kun mennään niin on melko todennäköistä että kaikki jäävät henkiin, eikä peltiäkään tarvitse hirveästi ostaa. On tietenkin selvää ettei kaikki tämä onnistu tuoreelta ammattilaiselta (varsinkin kun se ei aina onnistu vanhoiltakaan), mutta silloin vieressä istuva vanhempi kollega pitää rauhoitella tilannetta. Minäkin olen vuosia sitten saanut kuulla vierestä että ”...mihin h*lvettiin sinulla on noin p*run kova kiire???”. Ja silloin olisi ihan suotavaa että siirretään tuo oikea jalka pois konehuoneen puolelta. Tällä alalla kun noita vauhtikammoisia ei juuri ole, joten moinen kommentti/kysymys pitäisi johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin...
Kansalaisille tiedoksi että kun kohtaat hälytysajossa olevan hälytysajoneuvon, toimi seuraavalla tavalla:
- Rauhoitu.
- Katso minne hälytysajoneuvo on menossa. Meidän keltaisia vilkkuja katsomalla saa usein hyviä vinkkejä.
- Mieti ennen kuin toimit.
- Rauhoitu.
- Väistä rauhallisesti mieluummin tien/kadun oikeaan reunaan ja laita vilkku päälle (merkki meille että olet havainnut meitä)
- Rauhoitu.
- Muista että sinä olet väistämisvelvollinen, eli me emme halua ajaa "siksakkia" liikenteessä.
Älä tee seuraavia asioita:
- Älä mene paniikkiin.
- Jos tunnet pakottavaa tarvetta painaa jarrupoljinta, älä tee mitään äkkijarrutuksia. Jarruta rauhallisesti ja mieluummin siinä vaiheessa kun olemme rinnalla.
- Jos joudut väistämään punaisia päin, tee se suurta varovaisuutta noudattaen. Niin kova kiire ei ole että kenenkään tarvitsisi leikkiä ”voittoa tai kuolemaa”...
- Kukaan ei ole käskenyt rikkoa autoasi väistöliikkeen yhteydessä.
Tuosta YouTubesta löytyi melko järkyttävä videopätkä tilanteesta jossa paikallinen tabis yrittää raivata tiensä läpi Ateenan ruuhkien läpi. Pakko sanoa että nostan hattua kun jaksavat sentään yrittää. Ja toivon hartaasti että he eivät olleet menossa jonkun ”ihan oikeasti kipeän” ihmisen luokse. Tai jos olivat, niin mieluummin sitten tukiyksiköksi. On se ihan erilaista olla töissäduunissa täällä maalla... ;-)
''Service to others is the rent you pay for your room here on earth'' - Muhammad Ali
Tiistaina 27. Toukokuuta 2008 kello 13:29
Mitä ne nyt sanovatkaan siinä K-Marketin mainoksessa? Tärkeintä on palvelu, palvelu ja vielä kerran palvelu. Nykyihminen haluaa elämyksiä ja palvelua, ja saattaa hyvin valita kalliimmankin vaihtoehdon että saa mitä haluaa. Blogilistalla on reilu 15000 suomalaista (tai suomalaisuutta koskeivia) blogeja, ja löytyy varmasti ihan pirusti blogeja jotka eivät ole edellä mainitulla listalla. Tämähän käytännössä tarkoittaa että kilpailu on kivikova. Ja minunkin pitää pärjätä. Joten miten se nyt menikään? Palvelua, palvelua ja vielä kerran palvelua... ;-)
Väsyneen Lanssarin Päiväkirjaan tulee ilahduttavan paljon kommentteja (suuri kiitos kaikille siitä!), ja osassa syntyy jopa ihan keskustelua. Tämän takia löytyy nyt blogin rullavalikosta kohta ”20 viimeisintä kommenttia”. Jos valitsee sen ja jaksaa vielä painaa ”Siirry”-kohtaa, aukeaa uusi ikkuna jossa on listattu 20 viimeisintä kommenttia (tuorein ylhäällä, vanhin alhaalla) sekä tieto mihin merkintöihin ne on kirjoitettu. Näin ollen lukija saa nopeasti tietoonsa uusimmat kommentit, ja voi rauhallisin mielin ottaa osaa aina oi niin korkealaatuiseen keskusteluun. Onko sitten kyse hoitoalan palkoista, lastenkasvatuksesta, Fazerin Vihreistä Kuulista tai Nalle Puhin urasta evy-karhuna. ;-)
Ja jos tämä ei ole sitä palvelua niin en sitten tiedä mikä on... ;-)
Huomenna alkaa vapaat (jonka aikana teen kyllä työvuorolistan valmiiksi), ja maanantaina alkaa parin viikon loma. Samana päivänä lähdetään illalla ajelemaan kohti Kainuuta ja anoppilandiaa. Siellä ei ole internetiä, ja varsinkin vaimoni pelkäsi kovasti mahdollisia vieroitusoireita bloggailusta. ;-) Joten tänään kävin sitten paikallisessa kodinkoneliikkeessä, ja rupesin tiedustelemaan ns. mokkulan ja Macin yhteensopivuutta. Internetin keskustelufoorumeista oli vähän havaintoa, ja ystävällinen myyjä vielä soitti asiantuntijalle ja varmisti asian. Kiitosta vaan hyvästä palvelusta! :-)
Joten pizzat, salaatti ja juotavat tabiksen kyytiin ja suuntia kohti asemaa. Otin ¼-osan pizzastani ja puolet salaatista. Söin. Vatsa tuli täyteen. Siis toistan: vatsani tuli täyteen. Ja nythän me puhutaan siis ihmisestä joka on enemmän kuin kerran nälkäisenä syönyt perhepizzan (venyvä käsite). Tavallinen pizza ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmaa. OK, olisinhan minä tietenkin saanut sen pizzan syötyä, mutta luulen että työkykyni olisi todennäköisesti heikentynyt hetkeksi tai jopa kahdeksi. Päivälliseksi toinen samanlainen annos pizzaa ja salaattia, huomiseksi jäi sitten vielä puolikas pizza.
Tänään tuli A-Talk ykköseltä, ja katselin sitä yhdellä silmällä. Lapsilla oli hirveästi asiaa, ja söin iltapalaa siinä samalla. Nauhalla on, ja katson sen sitten tarkemmin jossain vaiheessa. Mutta tuntui siltä kuin yksi asia olisi jäänyt kokonaan käsittelemättä. Päivystäjiä on liian vähän työvuoroissa. OK, varmasti näin on. Mutta kolikon toisella puolella loistaa mielestäni fakta että tällaista ongelmaa ei ehkä olisi näilläkään resursseilla jos hätäkeskukseen ei soitettaisi esim. seuraavanlaisia puheluita (kaikki nämä ovat osuneet omalle kohdalle):
Hälytysajossa on kuitenkin useita sellaisia puolia joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa. Tutkimustieto ja tekniikan kehitys auttaa kuljettajaa, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Nykyään on pilleissä enemmän ”soittoääniä” kuin joskus ennen vanhaan, ja sehän on aivan satavarma fakta että jos sama ”piiiipaaa” soi kovin paljon yli 10 sekuntia hukkuu se ihmismielen syövereihin ja kansalainen unohtaa ikinä kuulleensa mitään sireeniä ja jatkaa ajamista onnellisena kuin pieni karvainen eläin. Nykyään ollaan myös tilanteessa jossa aika merkittävä osa uusista ambulansseista ovat keltaisia. Sehän on tunnetusti mielipidekysymys mitä mieltä niistä ollaan, mutta tutkimustieto väittää että keltainen ja vihreä ovat varoväreinä parempia kuin (tässä maassa) perinteiset valkoinen ja punainen.
Mitä ne nyt sanovatkaan siinä K-Marketin mainoksessa? Tärkeintä on palvelu, palvelu ja vielä kerran palvelu. Nykyihminen haluaa elämyksiä ja palvelua, ja saattaa hyvin valita kalliimmankin vaihtoehdon että saa mitä haluaa. Blogilistalla on reilu 15000 suomalaista (tai suomalaisuutta koskeivia) blogeja, ja löytyy varmasti ihan pirusti blogeja jotka eivät ole edellä mainitulla listalla. Tämähän käytännössä tarkoittaa että kilpailu on kivikova. Ja minunkin pitää pärjätä. Joten miten se nyt menikään? Palvelua, palvelua ja vielä kerran palvelua... ;-)