Sitten ruvettiin ajamaan tuota keikkaa, ja sitä on ollut yllättävän paljon. Ja vaikka olemmekin käyneet Juhannusviettopaikoissa keikalla, ovat hälytyksien aiheuttajat kyllä olleet ihan sellaisia perinteisiä. Mutta eiköhän nuo jussikyyditkin ala tippumaan tuosta eetteristä kunhan ihmiset pääsevät kunnolla vauhtiin. Mielenkiinnolla odotan mahdollisia ”Perse & Kiuas”-kyytejä. Ei sen takia että kiinnostaisi mitenkään erityisen paljon, mutta uskon vahvasti perinteisiin. ;-)
Oltiin perillä 19.30 maissa, ja siinä vaiheessa minulla oli edessä about 10 tuntia enemmän tai vähemmän tehokasta torppa-aikaa. Joten en nyt tuhlaa sitä enempää tähän koneen edessä istumiseen, vaan ryhdyn viettämään vaimoni kanssa laatuaikaa. Nyt hän ottaa pienet ruokalevot todella mainion iltapalan jälkeen.
Aloitin tänä aamuna loman jälkeiset työt, ja vielä silleen kevyesti päivävuorolla Nummi-Pusulassa. Ihan hyvin se työarki taas käynnistyi, vaikka ehkä vähän jopa ahdisti. Olen aina palanut hyvillä mielin työelämään lomien jälkeen, ja periaatteessa kyllä nytkin. Mutta nyt tiesin jo etukäteen että noita hallinnollisia hommia oli jonkin verran kasaantunut minulle... No, tekemällähän ne saadaan pois ja onnistuin tekemään jopa osan pois tänään. Näin vaikka oli ensimmäinen lomanjälkeinen päivä, ja ajettiin parisataa kilometriä tuota kyytiäkin. Onneksi sentään tuli vettä ajoittain jopa ihan kaatamalla, koska olisi ollut hajottavaa (ehkä jopa työkykyä heikentävää) jos aurinko olisi paistanut pilvettömältä taivaalta sateisen viikon jälkeen. Huomenna taas vuoroon, ja tällä kertaa ihan vuorokaudeksi. Eiköhän tämä tästä... :-)
Hyvät asiat loppuvat aina jossain vaiheessa, ja niin myös minun lomani. Loppuun asti oltiin kuitenkin torpalla ja savusauna oli lämmin melkoisen usein. Lauantai-iltana laskettiin Pian kanssa että viikon aikana olimme käyneen saunassa neljä kertaa. Meille se taitaa kyllä olla jonkinlainen ennätys, mutta meiltä tuntui kuitenkin siltä että sauna parani joka kerta vähän.
Viikonloppuna tuli tehtyä aika paljon hommia, ja koska vaimoni rakastaa nykyään ajaa nurmikot ilmoittauduin vapaaehtoiseksi hoitamaan ”sisähommat”. Eli tiskasin, siivosin ja tein ruokaa. Ja uskokaa tai älkää, mutta hyvin tuntui tämän väsyneen lanssarin ruuat uppoavan. Ruuasta sen verran että kävin tänä aamuna tarkastamassa painoani. Kuten totesin jo jossain aikaisemmassa merkinnässä tai kommentissa, niin olisin ollut tyytyväinen nollatulokseen. Huonon sään ja vaimoni flunssan takia jäivät juoksulenkit pois, ja ollaan me tietenkin hieman herkuteltukin. Anyway, vaaka näytti 105,7 kg eli kokonaiset 900 g vähemmän kuin viikko sitten. Eli reilussa kuukaudessa on painoa lähtenyt 7,3 kg. :-)
Lauantaina tuli myös sitten tapettua (en henkilökohtaisesti) kesän toinen kyy. Tuo meidän torppa sijaitsee alueelle jossa löytyy ihan helvetisti kiviä. Enkä nyt puhu mistään pienistä kivistä, vaan löytyy myös pienten omakotitalojen kokoisia kappaleita. Varsinaista käärmemaisemaa todellakin, ja aiemmin meillä oli todellinen kyyongelma. Nyt niitä on näkynyt todella vähän koska torpan käyttöaste on kasvanut merkittävästi minun ja veljieni aikuistumisen (ainakin paperilla) myötä ja koska nurmikot/ruoho leikataan usein ruohonleikkurilla ja raivaussahalla. Vuosien aikana on moni kyy saanut kutsun seuraavan elämään, mutta sääntönä on aina ollut se että vain pihapiirissä olevat ”eliminoidaan”, muualla se saavat olla rauhassa. Meillä on kuitenkin pieniä lapsia, ja varsinkin niille voi kyyn purema olla kohtalokas. Enkä muutenkaan hirveästi välitä käärmeistä, joten valtavasti sääliä ei tule. Jos joku on tästä eri mieltä niin tulkaa ihmeessä hakemaan nuo meidän kyyt jonnekin muualle. Ihan ilmaiseksi saa hakea...
Lauantai oli todella mukava päivä, ja seuraavana yönä oli hienoa kuunnella kuin sade ropisi kattoa vasten. Vaimollani iski vain valtava päänsärky keskellä yötä, mutta onneksi hakemani särkylääkkeet auttoi ja hän pystyi nukahtamaan uudestaan. Yöllä sitä vettä tuli muuten kunnioitettavat 20 mm, eli suomalaisen mittapuun mukaan ihan kiitettävä määrä. Ja jos lauantai oli aurinkoinen, niin sunnuntai oli sitten taas hyvinkin pilvinen. Plus se että kyse oli kotiinlähtöpäivästä. Vihaan niitä, ja olen aina vihannut. Ihan turhia päivä, koska mihinkään hommaan ei juuri viitsi tarttua. Sitä jotenkin vain ”odottaa” sitä että pitää lähteä kotiin. Sen takia pakattiin aika nopeasti kamat (aivan järkyttävä määrä) autoon ja otettiin kolmen maissa suuntia kohti kotia. Näin oltiin ajoissa kotona, ja kun ei nyt kuitenkaan oikein pystynyt nauttimaan torpalla sellaisella tavalla kuin kyseinen paikka ansaitsee niin oli parempi lähteä. No, näillä näkymin vien perheeni takaisin sinne keskiviikkona kun minulla on yksi vapaapäivä, ja lähden paluumatkalle hyvin aikaisin torstaiaamuna. Juhannuksen vietän töissä, mutta näillä näkymin lopetan lauantaina klo 21. Sen jälkeen torpalle, edes hetkeksi. Ja sitten kun pidän toiset kaksi viikkoa lomaa heinäkuun puolessavälissä, niin otan lapset kyytiin ja lähden torpalle. Ja tietenkin järjestän niin että Pia pääsee myös sinne kun vapaat yövuoroista koittaa. :-)
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126