Ja sitten jatketaan vielä vähän tätä joulupukin tuomien elokuvien arvostelemista. Olin viime yön kotipäivystyksessä, ja vaikka pari lähtöäkin oli sain olla illan kotona rauhassa. Päätettiin vaimoni kanssa katsoa Mamma Mia!-elokuva (2008) joka on ravistellut elokuvamaailmaa tänä vuonna. Se on mm. eniten tuottanut elokuva Britanniassa ikinä, eli se on ohittanut myös mm. Titanicin (saattaa tosin myös johtua siitä että tuotantokulut olivat varmasti hieman eri luokkaa).
Eli menestynyt elokuva joka perustuu yhtä hyvin menestyneeseen musikaaliin joka taas perustuu ABBA:n musiikkiin. Musikaaliasian ymmärrän, mutta ei tuota elokuvaa. Kyllähän sen katsoo, eikä se suorastaan huono ole. Mutta minä olen kasvanut kodissa jossa ABBA on aina ollut ”soittolistalla”, ja minä pidän itse niiden musiikista paljonkin. Onhan se elokuva hyvin tehty, onhan siinä ihan hyvä juoni, onhan se värikäs, onhan siinä hyvä musiikki ja onhan siinä ihan hyviä näyttelijöitä. Tai ainakin osa. Mutta se kaatuu kalkkiviivoilla eikä se toista suomalaista olympiahistoriaa. Meryl Streep on loistava, ja hän näköjään osaa laulaakin näyttelemisen lisäksi. Mutta vaikka Pierce Brosnan on ihan oikeasti jopa ihan kohtuullisen hyvä näyttelijä, niin hänen ei pitäisi laulaa. Suihkussa maybe, mutta ei valkokankaalla. Leffan alussa vaimoni kysyi että onko tämä hieman samanlainen kuin Moulin Rouge (2001) joka kuuluu meidän molempien lempielokuviin. Silloin en osannut vastata, mutta 90 minuuttia myöhemmin osasimme molemmat. Ei ole.
Ihan OK, varsinkin jos pitää ABBA:sta. Mutta en minä nyt sitä suorastaan suosittele...
''A drink a day keeps the shrink away'' - Edward Abbey
Tiistaina 6. Tammikuuta 2009 kello 17:08
Ihme muuten ettei tätä ole keksitty aikaisemmin... Siis mitä? No tietenkin sen että jos nuo promillet lähtevät vähemmän suunnitellusti putoamaan kohti tuota pohjana pidettyä nollaa (sen alle ei sentään taida päästä koskaan), niin ainahan voi mennä terveysasemalle (ambulanssilla tietenkin kun ei jaksa kävellä, varsinkin nykyään kun nekin palvelut keskitetään) ja sillä aikaa kun odottaa lääkärille pääsyä voi juoda kaikki käsidesiannostelijat tyhjiksi...
Lehtitietojen mukaan Suomessa varastetaan sairaaloista ja terveysasemilta käsien desinfektioainetta päihtymistarkoituksiin, ja tämän takia monessa paikassa ollaan luovuttu näistä annostelijoista esim. vessoissa. Mutta onhan se niin että jos haluaisin juoda tuota tavaraa, niin mehän elämme tällä hetkellä suorastaan aikamoisia ”kulta-aikoja”. Joka paikassa on valtavasti juttua ”käsidesin” tärkeydestä, ja noita annostelijoita ruuvataan hoitolaitoksien seiniin viiden metrin välein. Uusimpiin laitteisiin ei tarvitse edes koskea, vaan riittää että työntää kädet (tai suu) koneen alle ja värkki annostelee sopivan määrän (2 cl?). Kätevää, ja ennen kaikkea hyvää palvelua. Vähän niin kuin hyvä baarimikko, ilman sitä smalltalkia...
No, tätä ei ymmärtääkseni pidetä kovin suurena ongelmana eikä me puhuta mistään suurista määristä. Ja taitaa pieni käsidesihävikki kuitenkin olla huomattavasti halvempi yhteiskunnalle kuin se että me jätetään nuo tassut pesemättä. Mutta olisi mielenkiintoista seurata miten kansalaiset reagoisivat paikallisessa tk-päivystyksessä jos joku menisi ottamaan hörpyt käsidesistä... ;-)
Joten arvoisat kollegat, pitäkää huoli teidän käsidesipulloista. Saattavat kasvattaa jalat ja poistua autosta samalla kun rustaatte väsyneinä sen X-5:n (ei tarvetta) paikallisessa ghetossa... ;-)
Olen joskus aikoinaan ostanut tuonnimisen kirjan (kirjoittanut Barbara Ann Kipfer) vaimolleni syntymäpäivälahjaksi. Siinä on 550 sivun edestä (ja siis 12 000 kpl) erilaisia syitä miksi ihminen voisi olla onnellinen, eikä yksikään niistä ole 165 m2 talo järven rannalla ja Audi A8 autotallissa. Muutamia esimerkkejä sieltä täältä poimittuna:
- kehystetyt kartat
- kirsikkavanukkaat
- sähkötyökalut
- mustikkametsä
- kotitekoinen hillo paahtoleivällä
- elokuvateatterit
- puuportaat
- Maamme laulu
- talkoohenki
- Coca-Cola ja spagetti
- syysvieraat
- vanhat rautatieasemat
- lattiatyynyt
- purjeet
- pitkät kiekot
OK, onhan tuo ehkä jollain muotoa hieman naivia ja lapsellista, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa niin noinhan sen oikeasti pitääkin olla. Tietenkin ihminen pitää olla onnellinen myös siitä uudesta/vähän käytetystä/paljon käytetystä Audista/Corollasta/Ladasta, mutta ei elämän onnellisuusasetta millään muotoa voi mitata niiden avulla. Nuorena kärsin vakavasta ”piippaavien ja vilkkuvien laitteiden syndroomasta” (eli kotielektroniikkahulluus) ja taisin oikeasti luulla että se luotolla hankittu kallis Dolby-järjestelmä (joka oli joskus aikoinaan aika iso investointi) toisi onnen elämääni. Kunnes huomasin ostospäivän iltana että olin yhtä onnellinen/onneton kuin aikaisemmin, mutta nyt minulla oli Dolby ja kallista velkaa...
Joten etsikäämme onnemme avaimet jostain muustakin paikoista kuin sieltä kotielektroniikkakaupasta. Kannattaa varmasti, varsinkin jos ammatinvalinta ei takaa isoja kuukausiansioita...
Lopuksi laitan tähän pienen kysymyksen. Miksi kirjan ”12 000 syytä olla onnellinen” alkuperäisen teoksen nimi on ”14,000 things to be happy about”? Verottaako tuo suomalainen synkkyystekijä sen 2000 syytä pois???
Yksi nykyisen toimenkuvani enemmän epämiellyttävistä hommista on työvuorolistapuutteiden hoitaminen. Eli siinä vaiheessa kun listassa on jo alunperin ollut ”tyhjiä kohtia” tai sairaslomien takia sellaisia on päässyt syntymään, niin ne pitää tietenkin täyttää. Vaihtoehtoja on useita: keikkalaiset, vakituiset, esimiehet itse tai yrittäjät. Joskus hommat menee todella hyvin ja tekijä löytyy hetkessä, joskus kahdeksan tunnin työskentely asian kanssa ei meinaa tuottaa mitään miellyttävää lopputulosta. Ja moinen tilannehan saattaa stressata wanhaa ja väsynyttä sairaankuljetusesimiestä. Joten nyt on jonkinlaisen mainoskampanjan paikka. ;-)
Joten tehdään nyt sitten näin: arvoisa meillä töissä käyvä (työsuhteen laatu mikä tahansa) sairaankuljettaja. Kun saat seuraavan kerran esimiehiltä tai yrittäjiltä puhelinsoiton tai tekstiviestin jossa tiedustellaan halua tulla töihin, niin maalaa tämä mielikuva verkkokalvollesi ennen kuin vastaat. Ja kyllä, tuo on a) ihan oikeasti meidän auto ja b) ihan oikeasti meidän työntekijä. Onko sairaankuljettajan arki sitten tuollainen? Tuskinpa, mutta tämähän oli vaan mainos... ;-)
PS. Tuota kuvaa voi tietenkin muokata vapaasti korvien välissä jos tuntuu siltä... ;-)
Minä ihan oikeasti vihaan näitä (vaikka olen kyllä joskus aikaisemmin sortunut näihin ja jopa haastanut muita), mutta kun oma vaimo haastaa niin ei kai tässä mitään muuta voi kun tarttua kynään. Tai Maciin.
TEEN: Toimin hoitotason sairaankuljettajana ja sairaankuljetusesimiehenä Vihdin Sairaankuljetuksessa jossa olen ollut töissäduunissa jo vuodesta 2000. Alalla vielä muutamia vuosia pidempään. Kotona yritän parhaani mukaan tehdä kotihommia, olla hyvä aviomies ja isä. Vaihtelevalla menestyksellä… ;-)
OSAAN: Minä teen aina parhaani, muut ottakoot muut kantaa siihen miten hyvin osaan jotain.
KYTTÄÄN: En kyttää mitään, mutta pidän huolta perheestäni, työkavereistani, työparistani ja ystävistäni
SALAILEN: Yritän usein kantaa yksin huolet/stressin aiheet, jotta lähipiiri pääsisi jotenkin helpommalla.
KÄYTÄN: Kahvia ja muita kofeiinipitoisia juomia. Alkoholia sillointällöin, lähinnä viinimuodossa…
OLEN HAKA: “Vähän haka” varmasti monessa asiassa, “tosi haka” I don’t know.
OLEN SURKEA: Jaahas, varmasti monessa asiassa. Joksus tuntuu että vähän joka asiassa, mutta se taitaa johtua enemmänkin silloin vallitsevasta mielialasta.
OLEN PARHAIMMILLANI: Joudun työni takia olemaan parhaimmillani välillä 24/7/365, joten ihan sama. Mutta jos pystyn vaikuttamaan niin kahdeksan tuntia unta, kaksi kuppia hyvää kahvia ja miellyttävää seuraa kiitos. :-)
TOIVEAMMATTINI: Koko lapsuuteni ja nuoruuteni halusin seurata edesmenneen isäni jalanjälkiä ja ryhtyä toimittajaksi. Jostain syystä se sai väistyä joskus aikuisuuden kynnyksellä. 13 vuoden kokemuksella voin kyllä rehellisesti vastata että olen toiveammatissani. Siis sairaankuljettaja, ei tuo esimieshomma nyt niiiin hauskaa ole…
MIKÄ VIHANNES OLISIN: Lenkkimakkara…
EKA KERTA: Myöhemmin kuin valtaväestöllä. Tai sitten valtaosa jauhaa paskaa…
MINNE ET HALUAISI JOUTUA: Suljettuun tilaan käärmeen kanssa.
MINNE HALUAISIT JOUTUA: Samapa tuo kunhan minulla on perheeni lähellä.
MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA: En ole kuullut mitään kommentteja asiasta.
MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI: Todennäköisesti käärmeen ruuaksi päätynyt hiiri Sri Lankassa…
MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN: Joskus hyvin, joskus huonosti ja joskus hyvin huonosti riippuen siitä kuinka hyvin horoskoopin laatija on ollut arvaamaan…
IHANNEMIEHESI/NAISESI: Kaunis vaimoni jonka blogimaailma tuntee nimellä Verna. :-)
ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: Autan vaimoani kotitöissä. Tai yritän pysyä poissa jaloista. Katsotaan nyt mitä tuo itsesuojeluvaisto sanoo… ;-)
MISSÄ MENEE RAJA: Minulla on todella tiukka omatunto joten jos pystyn katsomaan itseäni peilistä on kaikki sillä rintamalla OK.
INTOHIMOSI: Vaimoni.
OVATKO MATTI&MERVI YHDESSÄ JUURI NYT: V*ttu ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa…
MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Koti, Pyhtään torppa ja suomalainen luonto.
ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT: Intissä tuli nukuttua ties missä, mutta voiton vie varmasti sen että olen todistetusti nukkunut ja hiihtänyt pari kilmometriä yhtä aikaa.
OLETKO KOSKAAN OLLUT ”HIRVEESSÄ JIIRISSÄ”: Stende ei tajua kysymystä…
OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: Paljon ja pahoissa paikoissa. Hengissä vieläkin…
OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA: En tiedä olenko, millainen on typillinen sairaankuljettaja?
OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA: En muistaakseni.
KUULUISIN/SUURIN JULKKIS JONKA OLET TAVANNUT: Minun “julkkismittapuun” mukaan en ole vissin tavannut yhtään todella suurta julkkista.
TYPERIN ASIA JOSTA OLET KILPAILLUT: Ei tule mitään mieleen, mutta se johtuu varmasti enemmänkin huonosta muistista kuin siitä etten ole keksinyt mitään typerää esim. kännissä…
PISIN MATKA JONKA OLET KÄVELLYT: Vihreän baretin marssi aikoinaan rannikkojääkäreissä (vanhoina hyvinä aikoina ennen kuin Suomessa ruvettiin jakaamaan baretteja joka helvetin suuntaan) oli hieman yli 100 km ja aikaa reilu vuorokausi.
MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: No, jos vaimoni on Kuningatar ja lapseni prinssi ja prinsessa (nukkuessa) niin sitten tähän. Jos kyse on aidoista kuninkaalisista niin en mihinkään…
KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: Jos kyse on mielentilasta niin ihan helvetin syvällä, ja jos kyse on vedestä niin 40 metriä…
KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: Torstaina kävelylenkillä perheen kanssa. Käytiin irtokarkkiostoksilla mutta älä kerro kenellekään… ;-)
MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: Joskus liiankin pedantti joissakin asioissa…
KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI: Yritän pitää mieleni vapaana moisesta. Onnistun usein melko hyvin.
ONKO TV-LUPA MAKSETTU: Kyllä, mutta tietenkin myöhässä. Tahallaan, pienen ihmisen protesti.
MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Olen ajanut autoa vuodesta 1992. Koko ajan olen ajanut autoa ammatikseni ja koko ajan on ollut oma auto. En todellakaan ryhdy nyt muistelemaan kaikkia, mutta niitä löytyy. Erikokoisia, erivärisiä, erimaalaisia ja monissa on ollut sinisiä vilkkuja katolla. Tällä hetkellä omana autona toimii Nissan Primera farmari.
OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Minua on ajettu takaa kirveillä ja veitsillä ja minua on lyöty ja potkittu. Niitä tulee vastaan aivan liian usein vaikka on kuinka varovainen. Siis töissä…
MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: En mitään mitä ei blogini lukijat jo tiedä.
Haastan edelleen…noh, en haasta ketään. Tehkää jos tuntuu siltä. Itsesuojeluvaisto sanoo että tämä on hyvä ratkaisu… ;-)
Ja sitten jatketaan vielä vähän tätä joulupukin tuomien elokuvien arvostelemista. Olin viime yön kotipäivystyksessä, ja vaikka pari lähtöäkin oli sain olla illan kotona rauhassa. Päätettiin vaimoni kanssa katsoa Mamma Mia!-elokuva (2008) joka on ravistellut elokuvamaailmaa tänä vuonna. Se on mm. eniten tuottanut elokuva Britanniassa ikinä, eli se on ohittanut myös mm. Titanicin (saattaa tosin myös johtua siitä että tuotantokulut olivat varmasti hieman eri luokkaa).
Ihme muuten ettei tätä ole keksitty aikaisemmin... Siis mitä? No tietenkin sen että jos nuo promillet lähtevät vähemmän suunnitellusti putoamaan kohti tuota pohjana pidettyä nollaa (sen alle ei sentään taida päästä koskaan), niin ainahan voi mennä terveysasemalle (ambulanssilla tietenkin kun ei jaksa kävellä, varsinkin nykyään kun nekin palvelut keskitetään) ja sillä aikaa kun odottaa lääkärille pääsyä voi juoda kaikki käsidesiannostelijat tyhjiksi...
- kehystetyt kartat
Yksi nykyisen toimenkuvani enemmän epämiellyttävistä hommista on työvuorolistapuutteiden hoitaminen. Eli siinä vaiheessa kun listassa on jo alunperin ollut ”tyhjiä kohtia” tai sairaslomien takia sellaisia on päässyt syntymään, niin ne pitää tietenkin täyttää. Vaihtoehtoja on useita: keikkalaiset, vakituiset, esimiehet itse tai yrittäjät. Joskus hommat menee todella hyvin ja tekijä löytyy hetkessä, joskus kahdeksan tunnin työskentely asian kanssa ei meinaa tuottaa mitään miellyttävää lopputulosta. Ja moinen tilannehan saattaa stressata wanhaa ja väsynyttä sairaankuljetusesimiestä. Joten nyt on jonkinlaisen mainoskampanjan paikka. ;-)
OLEN: Mats/Stende, 34 vuotias, suomenruotsalainen, (Turussa syntynyt) vihtiläinen, aviomies, isä, veronmaksaja…
OLEN PARHAIMMILLANI: Joudun työni takia olemaan parhaimmillani välillä 24/7/365, joten ihan sama. Mutta jos pystyn vaikuttamaan niin kahdeksan tuntia unta, kaksi kuppia hyvää kahvia ja miellyttävää seuraa kiitos. :-)
MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Koti, Pyhtään torppa ja suomalainen luonto.