Väsyneen Lanssarin Päiväkirja

Lumipyryssä...

Keskiviikkona 26. Marraskuuta 2008 kello 22:27

Maanantaina tuli sitten lunta. Ihan hieno asia, lunta tähän maahan tähän aikaan vuodesta kaivataankin. Eikä lumipyry sinänsä haittaa mitään, tavallaan jopa tykkään niistä. Mutta silloin kun on työvuorossa saattaa se aiheuttaa aika suuria määriä hälytyksiä. Itse olin tuon päivän Siuntiossa eikä meillä juuri kiireitä ollut, muut ajoivat kyllä huomattavasti enemmän. Ja on pakko todeta noin yleisestikin että vaikka tuo Hiiden L4-radio (joka oli enemmän tai vähemmän symbioosissa kanssani tuon päivän) piippasi melkeinpä tauotta koko päivän, niin valtaosa keikoista ei tainnut liittyä tuohon taivaalta tulevaan lumimäärään millään tavalla. Ehkä tuo vuorokauden varoitusaika ennen maanantaiaamun työmatkaliikennettä kerrankin riitti, eikä ”talvi yllätti autoilijat”-ilmiötä päässyt tällä kertaa syntymään.

Käytiin me katsomassa yhtä ulosajoa naapurikunnassa oikein isolla porukalla, ja jouduttiin kollegani kanssa toteamaan että ilman aurauskeppejä ei ajoittain olisi kyllä mitään hajua siitä missä tie loppuu ja pelto alkaa. Minä ajoin niin kovaa kun näin tarpeelliseksi, eikä siinä mennyt kuin hetki niin oli jo henkilöautoilla liikkuvia kansalaisia kiinni takapuskurissa. No, onhan se niinkin että on vähän eri asia ajaa vaikeissa olosuhteissa uudenkarhealla henkilöautolla kuin painavalla Chevy-merkkisellä ambulanssilla. No, kohteessa ei ollut mitään suurempaa hätää enkä todellakaan nähnyt mitään tarvetta kokeilla missä kohtaa asteikkoa Chevy ja fysiikan lait alkavat olla eri mieltä asioista.



Olen positiivisesti yllättynyt siitä että lumi on vieläkin maassa, ja lisää tuntuu tulevan melkein koko ajan. *koputtaa puuta* Nyt ei mitään helvetin ilmastomuutoskriisiä tähän rakoon kiitos, loskakeli ei oikein parantaisi asioita. No, entäs se minun vointini? Kiitos kysymästä, siinähän se. Kaikki asiat josta puhuin edellisessä tekstissä ovat vielä hyvin vahvasti läsnä, mutta olen päässyt puhumaan asioista vaimoni ja parin läheisen ihmisen kanssa ja se on auttanut hieman. Olen myös käsitellyt asioita omien korvien välissä hyvinkin rehellisesti, ja olen oppinut itsestäni uusia asioita. En välttämättä ole pitänyt niistä, mutta koen että näiden asioiden havaitseminen on ollut erittäin hyvä asia. Jään henkiin...ehkä. Yritän tässä jossain vaiheessa vastata teidän kommentteihin, mutta juuri nyt en jaksa. Kiitos kuitenkin tuestanne, olen kiitollinen.

KOMMENTOI - jo 4 kommenttia

Ja rusakkolanssareista ihan toiseen asiaan...

Maanantaina 24. Marraskuuta 2008 kello 12:17

Osa teistä on kenties ihmetellyt tämän useamman päivän täydellistä hiljaisuutta tässä blogissa. Olen hengissä ja sormeni liikkuvat, mutta on hiljaisuudelle syykin. Olen tällä hetkellä hyvin stressaantunut, ahdistunut ja uupunut syistä joita en halua nyt tässä sen enempää ottaa esille (tämä on yksi seuraus kun kirjoittaa omalla nimellä). Tämä blogi toimii hyvänä vastapainona jolla saa usein ajatukset muualle hetkeksi aikaa, mutta nyt ei ole ollut aikaa, mielenkiintoa eikä voimavaroja kirjoittaa. Luulen että ”postaustahti” hidastuu aika lailla tässä vaiheessa, mutta en häviä mihinkään ja luen kaikki kommentit.

Tsemppiä kaikille sinne lumen keskelle, ja ajakaa varovaisesti!

KOMMENTOI - jo 6 kommenttia

Rusakkotabis

Maanantaina 24. Marraskuuta 2008 kello 12:11

Rasavillirusakko pitää jäniksistä ja rusakoista. Tämän lisäksi hän on aika lailla taitava tuon pensselin kanssa, ja voitte varmasti jo arvata mikä aihe on vahvasti esillä hänen tauluissaan. Anyway, tuossa jonkin aikaa sitten hänen blogissa oli ideakilpailu jossa piti keksiä hyviä ja mielenkiintoisia ideoita tulevia tauluja varten. Lopputuloksena oli suoranainen ideatulva, josta osa on jo toteutettu. Ja jostain syystä myös minun ideani johti tauluun jonka näette tuossa vieressä.

Pakko todeta että on todella hieno maalaus, jossa on tunnelma kohdallaan. Keikkana noilla rusakkokollegoilla on kettuhyökkäyksen kohteena olleet rusakot, ja iski sitten näköjään ihan tuollainen (onneksi pieni) monipotilastilanne. Mutta Rasavillirusakon kertoman mukaan tuossa selvittiin onneksi suurella säikähdyksellä ja pintanaarmuilla. Ensihoito tuntuu kuitenkin toimivan. Tuo Rusakkolan Ambulanssi on muuten paikka jossa en ole tehnyt keikkaa...

KOMMENTOI - jo 5 kommenttia

Rakas Joulupukki

Torstaina 20. Marraskuuta 2008 kello 16:15

Mitä sinulle kuuluu, joko Joulustressi on iskenyt? Tuo Antepsin on ihan hyvä lääke jos tuntuu siltä että vatsahaava huutaa Hoosiannaa, ja Rennie toimii närästyksen kohdalla. Mutta jotta säästäisin vatsaasi ja hermojasi ajattelin kirjoittaa sinulle hyvissä ajoissa. Minä tiedän miltä tuntuu kun hommia on enemmän kuin aikaa, ja että se saattaa tosiaankin vähän laittaa tuon elimistön sekaisin. En mitenkään haluaisi olla se joka aiheuttaa sinulle stressioireita. Tämä hieno piirre on kuitenkin vain pieni osa minun kiltteydestä.

Olen siis ollut todella kiltti. Siis niin pir...anteeksi, siis niin todella kiltti etten voi sitä edes kertoa koska se sotisi rajusti minun vaatimatonta persoonaa vastaan. Mutta usko pois Pukki, ihan nätisti tässä ollaan oltu ja olen auttanut paljon vanhoja mummoja ja pappoja. Ei kyllä vissin ensimmäistäkään kadun yli, mutta olen kuljettanut niitä sairaalaan silloin kun ne ovat halunneet. Osan olen kyllä kenties jättänyt kotiin, mutta ne ovat oikeasti halunneet jäädä sinne. Ne eivät välttämättä ole tiedostaneet sitä juuri sillä hetkellä, mutta ovat varmasti olleet syvästi kiitollisia siitä että juuri minä olen tullut heidän kotiinsa ja avanneet heidän silmänsä totuudelle. Mutta ei tarvitse kiittää, se on vain osa minua ja se tulee ihan luonnostaan.

Niin tuosta tulikin mieleen että meillä molemmilla onkin samanväriset työvaatteet, joten kai me olemme tavallaan kollegoita. Lisäplussaa minulle siis. Poroja meillä ei ole yhtään, mutta onhan tuo ambulanssi tavallaan vähän niin kuin reki. Ja vaikka siinä hyrrää virallisesti noita hevosvoimia, niin jos se mitenkään parantaa minun lahjasaantimahdollisuuksia niin voidaanhan me aina sovita että ne ovat jatkossa porovoimia.

Anyway, vaikka olenkin näin kiltti niin en oikeastaan halua kuin kaksi pientä lahjaa. Ensimmäinen olisi tällainen Sanyon hierova tuoli joka tekisi varmasti todella hyvää minun ja vaimoni kipeille lihaksille. Tuo tyttö on muuten joku Sanyon palkkaama malli, en tunne! Onhan tuossa mallistossa myös halvempia tuoleja, mutta kyllähän sinä tiedät ettei ihan halpaa kannata ostaa. Juuri tuo kuvassa näkyvä tuoli on sitä paitsi aika halpa sekin, vain 5 000 euroa. Se on vieläpä juuri nyt tarjouksessa, ja maksaa normaalisti 500 euroa enemmän. Joten pidä kiirettä. Lisätietoja saat vaikka tästä.

Ja sitten jotta saataisiin lihakset vielä parempaan kuntoon ja vähän kuntoakin kasvatettua niin tällainen Endlesspools-merkkinen vastavirta-allas olisi toivelistalla. Tällainen olisi todella näppärä, koska se ei veisi paljon tilaa ja siitä olisi valtavasti iloa ja hyötyä koko perheelle. Olen varma että lapsetkin tykkäisivät siitä aivan hirveästi, ja sitten ne voisivat siinä turvallisesti opetella ja harjoitella tuota uimista. Ja vaikka tämä lahja olisikin vähän kalliimpi kuin tuo hierova tuoli, niin ei tämäkään varmasti tuota sinulle mitään ongelmaa. Ai mitä se maksaa? Vain 22 500 euroa, mutta sitten pitää varmasti ottaa jonkin verran noita lisävarusteita. Mutta jotta sinulle ei tulisi stressi meidän kaikkien kilttien ihmisten kanssa niin tuo vaikka se allas asennettuna ja joku lahjakortti tähän firmaan, niin voin hoitaa loput itse.

Ja kuten olet varmasti kiinnittänyt huomiota niin nämä lahjat ovat sellaisia joiden myötä minulla varmasti tuo stressi ja lihassäryt helpottuisivat, kunto paranisi ja sitten jaksaisin vielä paremmin käydä kaikkien noiden mummojen, pappojen ja narkkareiden luona antamassa tuomi...siis arvioida heidän tilansa. Joten nämä lahjat toimivat tavallaan yhtä aikaa lahjoina aika monelle ihmiselle.

Mutta eipä tässä muuta. Lähdenkin tästä hakemaan tuon tyttäreni kotiin hoidosta. Mutta ennen sitä laitan kahvia tippumaan että vaimoni saa tuoretta kahvia kun hän kohta herää yövuoron jälkeen. Huomaatko nyt varmasti kuinka kiltti minä olen?

Ystävällisin terveisin,

Stende, pieni kalju vaatimaton ambulanssipoika Nunmelasta

KOMMENTOI - jo 8 kommenttia

Miksi sairaankuljetus- ja ensihoitotehtävät ovat jatkuvassa kasvussa...

Torstaina 20. Marraskuuta 2008 kello 12:01

Sain tänään sähköpostin jossa oli liitteenä kuvasarja ilmalämpöpumpun asennustyöstä Venäjällä. Jos tuo kuvasarja pitää paikkaansa (ja jostain syystä en epäile tuota hetkeäkään), niin tuon on kyllä niin umpuhullua puuhaa etten löydä edes sanoja.



Ja onhan se varmasti niin ettei Suomessa nähdä tuollaista, mutta se johtuu varmasti muista asioista kuin siitä että ihmisillä täällä olisi parempi itsesuojeluvaisto. Täälläkin tehdään niin paljon typeriä asioita joissa ei valtaväestölle ole järjen häivääkään. Mutta aina joku keksii jonkun ajatuksen joka vaan tuntuu niiiiin hyvältä...



Rohkenen väittää ettei valtaosa venäläisistä edes harkitsisi tuollaista hommaa. Mutta aina niitä valopäitä löytyy, eikä se katso paikkaa. Kyllä monta kertaa on tehnyt mieli lyödä avokämmenellä (ja joskus jopa nyrkillä) veronmaksajaa päähään ja huutaa samalla ”tyhmä!”. Koulutusjärjestelmä on tehokkaampi kuin ehkä koskaan aikaisemmin, mutta jostain syystä jotkut ovat vaan niin hölmöjä. Eikä se aina katso tutkintoa, varallisuutta tai edes promilleja...



Mutta ilkeästi voisi todeta että taitaa tuo Darwinin teoria toimia ihan hyvin. Elinkelvottomat kuolee pois, eivätkä lisäänny... ;-)

KOMMENTOI - jo 8 kommenttia

Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40
41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60
61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80
81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91

Lisää Operaatio Maa